Palvelujen siirtäminen yritysten tuotettavaksi ei aina lisää alueen elinvoimaa

Helsingin Sanomat uutisoi 11.11.2016, että hankintalain uudistus on synnyttänyt eripuraa hallituspuolueiden kesken eduskunnassa. Riita koskee kunnallisten yhtiöiden roolia markkinoilla. Suomen Yrittäjät tiedotti, kuinka kuntasosialismia on aika alkaa purkaa ja avata tilaa yrittäjille. Tämä säästää veronmaksajien rahoja.

Kunnallista toimintaa pidetään usein tehottomana. Näin ei voi yleistää. Kuntatalous on ollut sen verran tiukka viime vuosikymmenen, että tuhlaamiseen ei useinkaan ole ollut varaa. Ei myöskään ole aina itsestäänselvää, että kilpailuttamalla saadaan aikaan säästöjä. Olen kuitenkin samaa mieltä perusasiasta: Kunnallinen toimija ei saa toiminnallaan vääristää markkinoita.

Suomi on kuitenkin iso maa ja sen osissa on erilasia olosuhteita myös markkinoiden ja kilpailun näkökulmasta. Mikäli voidaan todeta, että jonkin paikallispalvelun osalta kilpailu ei toteudu, ei kilpailu­lainsäädäntö päde. Keskeinen kysymys onkin, milloin kilpailuttaminen palvelee alueen asukkaita ja elinvoimaa. Siksi myös hankintalain tulisi olla joustava ja mahdollistava erityisesti harvaan asutulla maaseudulla. On myös yrittäjien etu, että joitakin palveluita kunnallinen toimija voi myydä yrityksille. Tällaisia ovat esimerkiksi työterveyshuollon ja jätehuollon palvelut. Tämä siksi, että muutoin palvelujen saatavuus ja saavutettavuus vaarantuvat.

Maaseudun kunnille monet tukipalvelut ovat strateginen elinvoimakysymys ja siihen liittyy näkökulmia muun muassa lähiruokahankintoihin, paikallisten työpaikkojen turvaamiseen ja toimiviin käytänteisiin työn organisoinnissa.  Tuleva sote- ja maakuntalaki yhdessä kiristyvän hankilain kanssa voi tuoda eteen arvaamattomia vaikutuksia juuri harvaan asutuilla alueilla, kun kunta ei voikaan enää in-house periaatteella tuottaa palveluita ja maakunnalle myyminen katsotaan markkinoilla toimimiseksi. Yksikertaisinta pienissä kunnissa on ollut tuottaa palvelut kouluille, vanhuspalveluin ja terveysasemille jne. pitämällä toiminta omana taseyksikkönä ilman yhtiön hallintoa. Toimintaa on tehostettu ja kehitetty pitkäjänteisesti. Samalla kunta on turvannut työpaikkojen säilymisen, hankinnat paikallisilta pienyrittäjiltä ja näin ylläpitänyt alueen elinvoimaa.

Kunnan tehtävä on nyt ja tulevaisuudessa edistää alueensa elinvoimaa. Tämä vaatii aktiivista elinkeinopolitiikkaa, fiksua ja avointa hankintapolitiikka ja yhteistyötä yritysten kanssa. Kannattaa kuitenkin myöntää, että palvelujen siirtäminen yritysten tuotettavaksi ei aina välttämättä lisää alueen elinvoimaa maaseudulla. Pahimmassa tapauksessa se voi etäännyttää palvelujen tuotannon, kurjistaa aluetaloutta ja siirtää työpaikat kauemmas.

 

Esimerkki:

Otetaan esimerkkikunta, jonka koulukeskuksen keittiössä tuotetaan kaikki kunnan ja soten ateriat, työntekijät ovat moniosaajia ja tekevät työtä sekä siivoojina että ruokapalveluissa. Maakunta ei voi jatkossa ostaa näitä aterioita kunnalta suoraan vaan sen tulee kilpailuttaa palvelu. Lisäksi, jotta kunta voi toimia markkinoilla, sen tulisi yhtiöittää ruokapalvelut. Jos taas yhtiö haluaa säilyttää suhteessa kuntaan in-house aseman, niin se ei hankintalakiluonnoksen mukaan myydä markkinoille eli maakunnalle tai yksityiselle toimijalle kuin 5% toiminnasta ja enintään 500 000 euron edestä tai jos markkinoita ei ole niin 10%. Miten konkreettisesti kumpikaan laki lisää tehokkuutta ko. tapauksessa? Käytännössä voi käydä niin, että syntyy kaksi tarjoajaa, joista toinen tekee ateriat maakunnalle ja toinen kunnalle.

Miksi kunta ei sitten reilusti mene markkinoille kilpailemaan? Jos kerran muuta tarjontaa ei ole, niin eikö kunnallinen yhtiö voita kilpailun? Ei välttämättä. Maakunta kilpailuttaa palvelut todennäköisemmin isommissa kokonaisuuksissa, jolloin tuottajaksi voi tulla toimijoita jotka keskittävät ruokapalvelut isompaan yksikköön kauemmas. Isomman yksikön on myös hankalampi hankkia aivan pienemmiltä elintarviketuottajilta raaka-aineita. Työpaikatkin siirtyvät pois kunnasta. Samalla tavalla kunnan kilpailuttaessa palvelun sen tuottajaksi voi tulla, todentotta taloudellisesti hyvinkin edullinen toimija, mutta aluetaloudellisesti huono vaihtoehto.

TyttiMtt
Kuhmo

Olen kaupunginjohtaja, kahden lapsen vanhempi ja aktiivinen keskustelija. Vapaa-ajalla viihdyn metsässä ja harrastan liikuntaa. Työni ohella toimin myös Harvaan asutun maaseudun asiantuntijaverkoston ja Metsähallituksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueellisen neuvottelukunnan puheenjohtajana. Tätä blogia kirjoitan yksityishenkilönä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu