Palvelujen siirtäminen yritysten tuotettavaksi ei aina lisää alueen elinvoimaa
Helsingin Sanomat uutisoi 11.11.2016, että hankintalain uudistus on synnyttänyt eripuraa hallituspuolueiden kesken eduskunnassa. Riita koskee kunnallisten yhtiöiden roolia markkinoilla. Suomen Yrittäjät tiedotti, kuinka kuntasosialismia on aika alkaa purkaa ja avata tilaa yrittäjille. Tämä säästää veronmaksajien rahoja.
Kunnallista toimintaa pidetään usein tehottomana. Näin ei voi yleistää. Kuntatalous on ollut sen verran tiukka viime vuosikymmenen, että tuhlaamiseen ei useinkaan ole ollut varaa. Ei myöskään ole aina itsestäänselvää, että kilpailuttamalla saadaan aikaan säästöjä. Olen kuitenkin samaa mieltä perusasiasta: Kunnallinen toimija ei saa toiminnallaan vääristää markkinoita.
Suomi on kuitenkin iso maa ja sen osissa on erilasia olosuhteita myös markkinoiden ja kilpailun näkökulmasta. Mikäli voidaan todeta, että jonkin paikallispalvelun osalta kilpailu ei toteudu, ei kilpailulainsäädäntö päde. Keskeinen kysymys onkin, milloin kilpailuttaminen palvelee alueen asukkaita ja elinvoimaa. Siksi myös hankintalain tulisi olla joustava ja mahdollistava erityisesti harvaan asutulla maaseudulla. On myös yrittäjien etu, että joitakin palveluita kunnallinen toimija voi myydä yrityksille. Tällaisia ovat esimerkiksi työterveyshuollon ja jätehuollon palvelut. Tämä siksi, että muutoin palvelujen saatavuus ja saavutettavuus vaarantuvat.
Maaseudun kunnille monet tukipalvelut ovat strateginen elinvoimakysymys ja siihen liittyy näkökulmia muun muassa lähiruokahankintoihin, paikallisten työpaikkojen turvaamiseen ja toimiviin käytänteisiin työn organisoinnissa. Tuleva sote- ja maakuntalaki yhdessä kiristyvän hankilain kanssa voi tuoda eteen arvaamattomia vaikutuksia juuri harvaan asutuilla alueilla, kun kunta ei voikaan enää in-house periaatteella tuottaa palveluita ja maakunnalle myyminen katsotaan markkinoilla toimimiseksi. Yksikertaisinta pienissä kunnissa on ollut tuottaa palvelut kouluille, vanhuspalveluin ja terveysasemille jne. pitämällä toiminta omana taseyksikkönä ilman yhtiön hallintoa. Toimintaa on tehostettu ja kehitetty pitkäjänteisesti. Samalla kunta on turvannut työpaikkojen säilymisen, hankinnat paikallisilta pienyrittäjiltä ja näin ylläpitänyt alueen elinvoimaa.
Kunnan tehtävä on nyt ja tulevaisuudessa edistää alueensa elinvoimaa. Tämä vaatii aktiivista elinkeinopolitiikkaa, fiksua ja avointa hankintapolitiikka ja yhteistyötä yritysten kanssa. Kannattaa kuitenkin myöntää, että palvelujen siirtäminen yritysten tuotettavaksi ei aina välttämättä lisää alueen elinvoimaa maaseudulla. Pahimmassa tapauksessa se voi etäännyttää palvelujen tuotannon, kurjistaa aluetaloutta ja siirtää työpaikat kauemmas.
Esimerkki:
Otetaan esimerkkikunta, jonka koulukeskuksen keittiössä tuotetaan kaikki kunnan ja soten ateriat, työntekijät ovat moniosaajia ja tekevät työtä sekä siivoojina että ruokapalveluissa. Maakunta ei voi jatkossa ostaa näitä aterioita kunnalta suoraan vaan sen tulee kilpailuttaa palvelu. Lisäksi, jotta kunta voi toimia markkinoilla, sen tulisi yhtiöittää ruokapalvelut. Jos taas yhtiö haluaa säilyttää suhteessa kuntaan in-house aseman, niin se ei hankintalakiluonnoksen mukaan myydä markkinoille eli maakunnalle tai yksityiselle toimijalle kuin 5% toiminnasta ja enintään 500 000 euron edestä tai jos markkinoita ei ole niin 10%. Miten konkreettisesti kumpikaan laki lisää tehokkuutta ko. tapauksessa? Käytännössä voi käydä niin, että syntyy kaksi tarjoajaa, joista toinen tekee ateriat maakunnalle ja toinen kunnalle.
Miksi kunta ei sitten reilusti mene markkinoille kilpailemaan? Jos kerran muuta tarjontaa ei ole, niin eikö kunnallinen yhtiö voita kilpailun? Ei välttämättä. Maakunta kilpailuttaa palvelut todennäköisemmin isommissa kokonaisuuksissa, jolloin tuottajaksi voi tulla toimijoita jotka keskittävät ruokapalvelut isompaan yksikköön kauemmas. Isomman yksikön on myös hankalampi hankkia aivan pienemmiltä elintarviketuottajilta raaka-aineita. Työpaikatkin siirtyvät pois kunnasta. Samalla tavalla kunnan kilpailuttaessa palvelun sen tuottajaksi voi tulla, todentotta taloudellisesti hyvinkin edullinen toimija, mutta aluetaloudellisesti huono vaihtoehto.
”Palvelujen siirtäminen yritysten tuotettavaksi ei aina lisää alueen elinvoimaa”
Heh heh. Ei se ole mahdollista edes teoriassa. Kiva lukea todellista talousneroa.
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti luit muutakin kuin otsikon. Tavoitteeni on tuoda esille millaisia vaikutuksia näillä uudistuksilla on harvaan asutulla alueella. Elinvoimaan liittyy monia ulottuvuuksia paikallisesti. Jos tuotanto siirtyy muualle, niin juuri sen alueen elinvoimaan voi olla kielteisiä vaikutuksia.
Ilmoita asiaton viesti
#2
Valitettavasti et puuttunut todellisiin ongelmiin?
Miksi talous ei Suomessa luista ja eniten siitä kärsivät esim. Vaalan tapaiset kunnat.
Veljeni anoppi asuu siellä suunnalla ja kunnanlääkäriaikaan palvelut toimivat oikein hyvin.
Oli kaupat, apteekki, kirjasto, bensiiniasemat jne.
Verojen jälkeen jäi vielä rahaa elämiseen. Nykyinen peruspäiväraha menee auton omistavalle veroihin.
Ruokaan ei rahaa jää. Onneksi vaimokin on työtön ja hänen korvauksillaan saa ruokaa.
Surkeaan jamaan on Suomi ja siinä sivussa Vaala ajettu. Esim. Kiuruvesi oli aikoinaan todella kukoistava pitäjä.
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti samaan juttuun ei aina kaikki asiat mahdu. Olen kirjoittanut maaseudun kilpailukyvystä mm. täällä:
http://www.kaleva.fi/blogit/pohjoisen-aani/politii…
Vaalassa palvelut toimivat aika hyvin. Niin julkiset kuin yksityiset.
Poliisin palveluiden vasteajoissa on puutteita.
Ilmoita asiaton viesti
Muutama Ponssen tapainen sinnekin tarvittaisiin, mutta miksi ei ole tunkua yrittäjiksi?
Tämä asia pitäisi ratkaista todella nopeasti.
Ilmoita asiaton viesti