*

Politiikan viidakkokirja Pohdintaa yhteiskunnasta ja asiaa tavan ihmisen elämästä

Harva-alueiden turvallisuusongelmat ratkaistava strategiassa

  • Sisäisen turvallisuuden alueellinen työpaja
    Sisäisen turvallisuuden alueellinen työpaja

Maalla turvallisuusongelmat ovat erilaisia kuin kaupungeissa. Maaseudun vahvuutena on yhteisöllisyys, mutta haasteita tuo ikääntyvä väestö ja viranomaisten etäisyys. Maaseudun turvallisuuden lisäämiseksi viranomaisten ja järjestöjen yhteistyötä tulisikin lisätä. Myös sopimuspalokuntien henkilöresurssit pitäisi turvata. Tarpeen on myös kylien turvallisuustyön lisääminen ja tukeminen sekä asukkaiden omaehtoisen varautumisen vahvistaminen, muistuttaa Vaalan kunnanjohtaja Tytti Määttä.

Sisäisen turvallisuuden strategian valmistelu alkoi elokuussa 2016. Konkreettisia toimenpiteitä sisältävä strategia on tiekartta, jonka avulla Suomesta tulee hallitusohjelman mukaisesti maailman turvallisin maa. Strategia pohjautuu toukokuussa 2016 eduskunnalle annettuun sisäisen turvallisuuden selontekoon. Sen vuoksi strategia toimenpiteineen valmistellaan kuntien, maakuntien, järjestöjen, elinkeinoelämän ja hallinnon eri alojen asiantuntijoiden yhteistyönä.

Kaikki alueseminaarit on nyt pidetty. Strategian on tarkoitus ohjata koko suomalaisen yhteiskunnan toimintaa turvallisemmaksi. Yhdessä tekeminen on sisäisen turvallisuuden strategian ja toimenpideohjelman valmistelun ja toteuttamisen ydin.  Strategia ja siihen liittyvät toimenpiteet valmistuvat huhtikuun 2017 loppuun mennessä.

Maaseutumaisten ja harvaan asuttujen alueiden erityiskysymykset ja kuntatason näkökulma tulee huomioida strategian valmistelussa. Siinä on syytä huomioida muutamia näkökohtia.

Harvaan asuttujen alueiden turvallisuusongelmat ovat erilaisia kuin kasvukeskuksissa. Esimerkiksi rikosten määrä on usein varsin alhainen. Tästä syystä turvallisuus ja turvallisuuden tunteen ylläpitäminen liittyvät harvaan asutuilla alueilla usein hyvinvointiturvallisuuteen liittyviin kysymyksiin ja sosiaaliseen turvallisuuteen. Tämän lisäksi turvallisuuspalvelujen saatavuuteen liittyvät kysymykset korostuvat. Myös kaupunkien sisällä on eroavaisuuksia turvallisuuteen liittyen.

Yhteisöllisyys tuo turvaa maaseudulla. Turvallisuus on myös vetovoimatekijä.

Tammikuussa 2014 julkaistussa Maaseutukatsauksessa on esitetty kansalaiskyselyn tuottamaa tietoa siitä, miten tyytyväisiä maaseudun asukkaat ovat palveluihin. Maaseutukatsauksen mukaan asukkaat olivat tyytymättömimpiä erikoisliikkeiden palveluihin sekä poliisin ja pelastustoimen palveluihin. Kyselyyn vastanneista 19 prosenttia oli käyttänyt turvallisuuspalveluja. Runsas kolmasosa vastaajista oli tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä turvallisuuspalveluihin, ja vajaa kolmasosa melko tai erittäin tyytymättömiä.

Vastauksista käy ilmi, miten ristiriitainen turvallisuuden kokemus maaseudulla on, sillä vaikka joka kolmas on tyytymätön turvallisuuspalveluihin, niin maaseudulla asuvat kokevat turvallisuuden yhdeksi maaseudun vetovoimatekijäksi. Maaseutukatsauksen vastaajista 88 prosenttia piti maaseudulla asumista turvallisena. Vastauksista käy ilmi, että, että esimerkiksi väkivaltaa ei tarvitse monen mielestä tarvitse pelätä. Hätätilanteessa kuitenkin poliisin, palokunnan tai ambulanssin paikalle saaminen saattaa kestää kauan, ja tämä voi olla todellinen turvallisuusuhka.

Yhteisöt ovat maaseudun vahvuus – haasteena toimijoiden ikääntyminen

Harvaan asutun alueen kuntien vahvuus on maaseutumaisuus, pieni yhteisö, jossa lähialueen asukkaat tunnetaan melko hyvin. Eri kylillä toimii aktiivisia kyläyhdistyksiä. Lisäksi on useita aktiivisia järjestöjä. Turvallisuuden taso koetaan yleisesti hyvänä.  Pienten kuntien vahvuudeksi voi laskea myös sen, että kunta tavoittaa omilla toimillaan suuren osan väestöstä. Yhteistyötä seurojen ja järjestöjen kanssa on helppo tehdä kun toimijat tunnetaan. Päättäjät ovat myös helposti tavoitettavissa ja yhteydenotto kuntaan ei ole vaikeaa. Turvallisuussuunnittelua tehdään yhdessä.

Alueen vahvuutena on myös viihtyisä asuinympäristö ja väljä asutus. Yhä useampi asuu kuitenkin maaseudulla yksin. Haasteena alueellamme onkin vähenevä ja vanheneva väestö. Yksin asuvien ikääntyneiden henkilöiden suhteellinen osuus on kasvanut etenkin Kainuun ja Lapin pienissä kunnissa, mikä on yksi keskeinen syy turvallisuuden tunteen heikkenemiseen. Turvallisuuden tunnetta heikentävät harvaan asutulla maaseudulla myös seuraavat ilmiöt:

1. Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset kuten maahanmuuton lisääntyminen ja palvelujen keskittyminen
2. Pitkät etäisyydet ja huonot liikenneyhteydet
3. Palvelujen keskittyminen ja turvallisuuspalvelujen vasteaikojen pidentyminen
4. Sosiaaliset ongelmat
5. Työttömyys
6. Väestön väheneminen, ystävät ja naapurit puuttuvat tai ovat kaukana
7. Huoli kotona selviytymisestä
8. Petotilanne

Väestön ikääntyminen näkyy muun muassa vaikeutena rekrytoida sopimuspalomiehiä ja niin, että naapurista ei välttämättä ole avuksi, koska hänkin on ikääntynyt.

Poliisin tulo voi kestää

Poliisin kykyä tulla paikalle hälytystehtävissä kuvataan toimintavalmiusajalla. Toimintavalmiusaika mittaa aikaa kansalaisen hätäpuheluun vastaamisesta kaikkine viiveineen siihen saakka, kun poliisin partio saapuu tehtäväpaikalle. Vuonna 2014 voimaan tulleen uudistuksen seurauksena paikallispoliisin henkilöstövahvuus kasvoi liikkuvan poliisin yhdistyttyä paikallispoliisiin. Poliisin mukaan tämä helpottaa muun muassa kiireellisten hälytystehtävien hoitamista.

On kuitenkin niin, että poliisin toimintavalmiudessa erityisesti A- tehtävissä, mutta myös A- ja B-luokissa on poliisilaitosten kesken merkittäviä eroja. Myös viimeisimmän poliisibarometrin mukaan kansalaiset arvioivat, että poliisin tulo paikalle kestää pidempään kuin ennen, eritysesti kun verrataan aikaan ennen 2010-lukua. 2016 noin 21 prosenttia vastaajista arveli, että avun saamiseen menisi yli puoli tuntia.

Toisille tämä valitettavasti on arkipäivää.  Poliisilaitoskohtaisten keskiarvojen alle hautautuu arjen todellisuus. Oulun poliisilaitoksen alueella poliisi on A-B -tehtävissä paikalla alle 30 minuutissa 82 prosentissa tapauksista ja tunnissa 96 prosentissa tapauksista. Kuitenkin Vaalassa, joka on oma kotikuntani, poliisi on paikalla alle puolessa tunnissa noin 30 prosentissa tapauksista ja alle tunnissa 60 prosentissa. Yli tunnin joutuu odottamaan yli kolmasosassa tapauksista. Vertailuna Espooseen lähes 90 prosenttia tavoitetaan alle 30 minuutissa ja alle tunnissa 98 prosenttia.

Toki harvaan asutulla alueella asuvat ihmiset ymmärtävät, että palvelu ei ole nurkan takana, mutta ongelman muodostaa se, että et voi olla varma, kestääkö poliisilla tulla paikalle alle puoli tuntia vai yli tunnin. Tämä johtuu siitä, että poliisipartion sen hetkinen sijainti vaikuttaa merkittävästi vasteaikaan.

Poliisibarometrin mukaan poliisin on nähty partioivan vastaajien lähiympäristössä aiempaa harvemmin. Lääninjakokohtaisessa tarkastelussa erot ovat suhteellisen suuria. Etelä-Suomessa noin 42 prosenttia vastaajista oli nähnyt poliisin partioivan asuinalueellaan päivittäin tai viikoittain. Osuus oli Itä-Suomessa 38 prosenttia, Länsi-Suomessa 30, Lapissa 24 ja Oulun läänissä 21.

Nämä molemmat seikat heikentävät turvallisuuden tunnetta. Ne voivat myös lisätä oman käden oikeuden käyttöä sekä rikollisuutta. Myös liikenneturvallisuus voi heikentyä, kun rattijuopot ja kaahailijat tietävät, että kiinnijäämisen mahdollisuus on pieni.

Resurssit eivät siis ole täysin kunnossa. Sillä, jos harvaan asutun maaseudun asukkaita palveltaisiin nykyistä paremmin, alueen kaupunkiseudut nilkuttaisivat vielä enemmän. Vaikka tilanne on tämä, niin kaikki rikokset ja avuntarve tulee tuoda poliisiin tietoon. Pahin tilanne on se, että eletään kuvitelmassa.

Maailma on muuttunut ja yhä enemmän kansalaiset käyvät keskustelua turvallisuudesta ja erityisesti turvallisuusuhkista myös netissä.  On kannustettavaa, että sosiaalisessa mediassakin pidetään kollektiivisesti toisista huolta ilmoittamalla esimerkiksi asuinalueella liikkuvasta rötöstelijästä. Tapauksista tulisi kuitenkin ilmoittaa myös polisiille. Poliisi on osaltaan lisännyt myös läsnäoloaan sosiaalisessa mediassa. On erittäin tärkeää, että poliisi tällä tavalla voi tavoittaa ihmiset harvaan asuttujen alueiden kunnissa.

Rajaseuduilla on toimivaa yhteistyötä, jota entisestään tulee tiivistää

Rajaseutujen harvaan asutuissa kunnissa viranomaisten välisellä yhteistyöllä on voitu tehostaa toimintaa ja toteuttaa lähimmän partion periaatetta kansalaisten parhaaksi. Yhteistyö on todettu alueellisesti (Kainuu - Koillismaa) toimivaksi. Yhteistoimintaa myös kehitetään käytännön tarpeiden ja kokemusten valossa konkreettisilla harjoituksilla ja toimenpiteillä. Aihepiiriin liittyen keskeisimpiä toimintoja ovat PTR-yhteistyö niillä lakisääteisten valvontatehtävien osa-alueilla joilla on risteävää toimivaltaa ja yhteispartio tuo lisäarvoa ja säästää viranomaisten resursseja.

Rajavartiolain 21 § mahdollistaa rajavartioston partion osallistumisen myös poliisitehtävään. Tehtävä suoritetaan joko itsenäisesti välitöntä puuttumista edellyttävässä tilanteessa tai poliisin erillisestä pyynnöstä.  Rajavartiostolla, ensihoitokeskuksella ja pelastusviranomaisilla on yhteistyötä muun muassa ensihoitoon, maastosta pelastamiseen ja varautumiseen (eri poikkeustilanteita) liittyvissä tehtävissä. Ensihoitotehtäviä tehdään muun muassa Kuhmon Vartiuksen alueella sopimuspohjaisesti, lähimmän partion periaatteella. Tehtävät käynnistyvät hätäkeskuksen tai pelastustoiminnan johtajan erillisestä pyynnöstä (rajavartioston partiot kytketty hätäkeskukseen vasteisiin).

Pelastustoimen paikallinen palvelu tulee turvata

Poliisibarometri (viimeisin 2016) kysyy kansalaisilta, mihin viranomaiseen he luottavat eniten. Kaikissa näissä poliisibarometreissä luotettavimmaksi on koettu pelastustoimi. Tänä vuonna julkistetussa barometrissa 99 prosenttia kansalaisista luotti pelastustoimeen erittäin tai melko paljon. Sopimuspalokunnat ovat tärkeä osa pelastustoimen järjestelmää (Pelastustoimen strategia 2025). Sopimuspalokunnat muodostavat pelastustoimen ensilähdön noin 90 prosentissa maan pinta-alasta. Suomessa on hyvin harva paloasemien verkosto, ja jos se vielä harvenee, koko maassa ei pystytä takaamaan pelastustoimen palveluja. Tällöin harvaan asutut alueet kärsivät.

On tärkeää pitää huolta kustannustehokkaasta tavasta huolehtia pelastustoimesta koko maassa. Tämä edellyttää sopimuspalokuntien toimintaedellytyksistä huolehtimista.  Myös kunnat voivat tehdä osansa sen suhteen, että sopimuspalokuntiin saadaan uusia sopimuspalomiehiä tai naisia. Jos palokuntatoimintaa ei tunneta, eikä tietoa helposti saa, ei myöskään palokuntiin saada jäseniä. Jos asiaa korjataan, tilanne varmasti muuttuu.  Kuntien tuleekin jatkossa huolehtia siitä, että myös kunnan nettisivulta löytyy tietoa siitä, miten sopimuspalokuntaan voi liittyä. Myös uusille kuntaan muuttajille voidaan asiasta antaa infoa.

Äkillinen maahanmuutto – miten olemme varautuneet?

Kun Suomea kohtasi äkillinen turvapaikanhakijoiden määrän kasvu, se näkyi ensimmäisenä Pohjois- Suomessa. Oulun seudulla koettiin akuutti tarve hätämajoitustiloille. Uusia vastaanottokeskuksia perustettiin nopeaan tahtiin. Myös harvaan asutuille alueille perustettiin molempia. Vaalassakin ilmoitettiin tilat ELY-keskukselle. Vastaan tulivat kuitenkin myös poliisin rajalliset resurssit. Koska on linjattu, että vastaanottokeskuksiin ei mennä yhdellä partiolla vaan kahdella, oli käytännössä mahdotonta perustaa vastaanottokeskusta Vaalaan.

Jatkossa kannattaa todella pohtia oppeja, joita taannoin saimme tästä tilanteesta. Äkillinen lisääntynyt maahantulo tapahtuikin pohjoisesta. Tilannekuvan muodostaminen oli ehkä Etelä-Suomesta käsin hankalaa. Paikallinen väestö Oulussa reagoi perustamalla Facebook-ryhmän ja kävi Oulun linja-autoasemalla ottamassa vastaan ja vei heidät hätämajoitustiloihin. Ihmiset keräsivät kotoaan säkkeihin tavaraa, minäkin. Halu auttaa oli suuri, mutta selvästi näkyvissä oli viranomaistoiminnan alkuun lähdön kankeus. Oli onni, että kansalaisyhteiskunta pystyi reagoimaan nopeammin.

Myöhemmin Tornioon perustettu järjestämiskeskus puolestaan oli hyvä esimerkki toimivasta viranomaisyhteistyötä. Ainut toive tähän liittyen on, että se olisi tullut perustaa jo aiemmin. Jatkossa meidän on oltava valppaina ja myös kunnissa harjoiteltava vastaavia tilanteita. Poliisilla tulee myös olla tarvittavat resurssit. On selvää, että tällaiset yllättävät tilanteet voidaan hoitaa hyvällä varautumisella. Arjen turvallisuutta edistää myös kolmannen sektorin, seurakunnan ja viranomaisten välinen yhteistyö kotoutumisessa.

Paukkuja paikalliseen turvallisuussuunnitteluun

Kylillä tehtävä turvallisuustyö ja naapuriapu lisäävät turvallisuuden tunnetta ja tuovat apua hätätilanteissa. Paikallista turvallisuussuunnittelua on tehty valtakunnallisesti vuodesta 1999 lähtien. Turvallisuussuunnitelmia laaditaan maakunnallisesti, useamman kunnan kattavina tai kuntakohtaisina. Suunnitelma kattaa rikosturvallisuuden lisäksi muun muassa palo-, ja liikenneturvallisuuden, tapaturmat ja onnettomuudet. Suunnitelman avulla muodostuu kokonaiskuva toiminnasta turvallisuuden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi alueella. Turvallisuustyössä ovat mukana viranomaiset ja järjestöt sekä yhä useammin myös asukkaat. Turvallisuussuunnitelman hyväksyy pääsääntöisesti valtuusto ja sen toteutumista seurataan säännöllisesti.

Turvallisuussuunnittelussa on kyse yhteistyöstä ja tiedolla johtamisesta. Vaalassa on yhdistetty hyvinvointi- ja turvallisuussuunnittelu yhdeksi kokonaisuudeksi Arjen turvaa- konseptin mukaisesti. Työtä johdetaan yhteisessä hyvinvointi- ja turvallisuustyön johtoryhmässä. Harvaan asutun alueen kuntajohtajana toivon, että maakuntauudistuksen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla ja työllistämisestä vastaavilla on aikaa ja resursseja osallistua paikalliseen hyvinvointi ja turvallisuustyöhön. Myös poliisin ja pelastustoimen kanssa tehtävä yhteistyö on olennaista.

Viime vuosien aikana on yhä enemmän ryhdytty laatimaan kylien turvallisuussuunnitelmia joko erillisiä tai osana kyläsuunnitelmaa. Kylän turvallisuussuunnitelman tarkoituksena on kartoittaa oman kylän turvallisuusuhkat ja -ongelmat sekä suunnitella, mitä voidaan tehdä itsenäisesti turvallisuuden parantamiseksi ja mihin kunnan tulisi kiinnittää huomiota. Kylän turvallisuussuunnitelma ja -työ on tärkeä osa kunnan ja kylän välistä vuoropuhelua turvallisuusasioissa. Sen avulla kylillä asuvat kuntalaiset saavat äänensä kuuluviin ja kunnan päättäjät tietoa kylien tilanteesta.

 

Suositukset osaksi sisäisen turvallisuuden strategiaa

Turvallisuutta harvassa 2014 -raportin lopussa esitetään seitsemän suositusta, joiden toimeenpanolla turvallisuutta harvaan asutuilla alueilla voidaan lisätä. Suositukset ovat:

1. Viranomaisten ja järjestöjen välisen yhteistyön lisääminen
2. Sopimuspalokuntien henkilöresurssien turvaaminen
3. Arjen turvaa kunnissa -toimintamallin käyttöönotto
4. Kylien turvallisuustyön lisääminen ja tukeminen
5. Sähkökatkoihin varautuminen
6. Asukkaiden omaehtoisen varautumisen vahvistaminen
7. Mittariston kehittäminen seurannan tueksi

Näihin suosituksiin voi yhtyä. Sisäinen turvallisuus ei ole vain viranomaisten yhteisponnistelua vaan se on myös meidän jokaisen henkilökohtainen vastuu. Jokainen voi itse arjen valinnoillaan vaikuttaa tietoturvaan, kodin turvallisuuteen, varautua häiriötilanteisiin ja tarjota naapuriapua. Mikään näistä ei kuitenkaan poista tarvetta viranomaisapuun kun siihen on tarve. Alueellinen tasavertaisuus ei aina valitettavasti toteudu tänä päivänä. Sisäisen turvallisuuden strategiassa nämä kysymykset on ratkaistava.

 

-----------------------------------------------------------------

Laaja kirjoitus julkaistiin ensimmäisenä SPEK:in sivuilla. Oheinen puheenvuoro on käytetty myös SPEKin varautumisseminaarissa lokakuussa 2016 ja Sisäisen turvallisuuden strategiaa valmistelevassa alueellisessa työpajassa.

- See more at: http://www.spek.fi/news/Harva-alueiden-turvallisuuskysymykset-ratkaistav...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset