Rajoitetun ajo-oikeuden käyttöönotto lisäisi harrastusten saavutettavuutta
Eilen julkaistiin työryhmän raportti siitä, miten taataan jokaiselle lapselle vähintään yksi mieluisa harrastus. Opetus ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on oikeassa siinä, että on asia tärkeä. Myös oman kuntamme hyvinvointityön tavoitteeksi on asetettu, että jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla vähintään yksi harrastus ja yksi ystävä. Harrastusten kautta saa ystäviä ja molemmat ehkäisevät syrjäytymistä. Lisäksi olemme halunneet saada perheet harrastamaan yhdessä.
Rapotin mukaan harrastamisella voi olla monia esteitä, kuten kallistunut hinta, lapsen tai nuoren yksinäisyys, ulkopuolisuus tai kannustuksen puute. Raportti nostaa koulut entistä merkittävämmäksi paikaksi harrastaa monipuolisesti.
On helppo yhtyä raportin johtopäätöksiin ja suosituksiin. Ilahduttavaa on huomata miten meillä Vaalassa ja monissa pienissä kunnissa ollaan asioissa oltu jo pitkään edistyksellisiä. Esimerkiksi Vaalassa liikuntatilat ovat ilmaisia alle 18-vuotiaiden ohjatuille ryhmille. Koulujen tiloja ja välineitä käytetään iltapäivisin sekä ohjattuun harrastustoimintaan että oppilaiden omatoimiseen harrastamiseen. Kerhot toimivat niin, että koulukyytiinkin ehtii. Kirjastosta voi lainat myös liikuntavälineitä.
Vapaa sivistystyö ja kansalaisopistot tuottavat valtaosan maaseudun asukkaiden lisäkoulutuksesta ja harrastusmahdollisuuksista. Lapset ja nuoret saavat kansalais- ja musiikkiopistoissa taiteen perusopetuksen opetusta. Lisäksi liikuntakursseja järjestetään kaikenikäisille. Kansalaisopisto ja kunnan muut koulut tekevät tiivistä yhteistyötä, ja mm. koulutilat ja liikuntasalit ovat iltaisin kansalaisopiston käytössä. Kurssimaksut ovat edullisia.
Lisäksi järjestöjen ja kyläyhdistysten kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä. Kylille pyritään turvamaan harrastuspaikka: koulu, kylätalo tai vastaava. 4H:lla on kattavaa lapsi- ja nuorisotoimintaa erityisesti maaseudulla ja yhteistyö kuntien kanssa vahvaa. Harrastuksia voidaan viedä ja tuottaa kotiin myös laajakaistaa pitkin. Digi on tunnetusti liki.
Työryhmä tuo aivan oikein esille koulukuljetusoppilaiden harrastusmahdollisuuksien parantamisen. Kuntia kannustetaan selvittämään, miten koulukuljetukset ja harrastukset voidaan sovittaa nykyistä paremmin yhteen. Vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien turvaaminen kaipaa työryhmän mielestä erityistä huomiota.
Vaalassa käynnissä olevassa hyvinvointisuunnitelman valmistelussa on tullut selväksi, että sivukylien lasten ja nuorten huoli on sama. Nuorisoneuvostomme pohti, miten päästä harrastuksiin. Yhtenä ideana nousi esille aktiiviset seniorit, jotka haluaisivat tehdä vapaaehtoistyötä lasten- ja nuorten parissa. Voisiko heistä tulla kulttuuri- tai liikuntaluotseja, jotka kuljettaisivat kylän nuoria harrastuksiin? Omasta kokemuksesta tiedän, että vanhemmilla ei aina ole mahdollisuutta kuljettaa eikä mopon kyytiin kaukalopallovarusteet mahtuneet. Ainut turva oli mummon sisko tai isovanhemmat, jotka käyttivät harrastuksissa. Vanhemmat kun olivat iltaisin navetassa lypsyllä. Harrastuksia voidaan viedä ja viedäänkin myös kylätaloille, mutta sinnekin matkaa saattaa olla toistakymmentä kilometriä.
Jo silloin ajattelin, että kunpa olisi ajokortti. Tässä yhteydessä olisi jälleen kerran ja perustellusta syystä hyvä selvittää mahdollisuus itsenäiseen rajoitettuun autoiluun, kun nuori on täyttänyt 16-vuotta. Asiaa on esitetty ennenkin ja viimeksi vuosi sitten asiaa on pohdittu aktiivisemminkin oheisen Helsingin Sanomien jutun perustella. Perusteena ehdotukselle on käytetty mopoautojen turvattomuutta. Mopoauto on lisäksi kallis. Auto tai kaksi autoa harvaan asutun maaseudun perheessä on yleensä pääsääntö, joten rajoitettu ajo-oikeus lisäisi myös vähävaraisten perheiden nuorten mahdollisuutta kulkea harrastuksiin, kun sen voisi tehdä jo olemassa olevalla autolla.
Rajoitetun ajo-oikeuden käyttöönotto ei poista todellakaan kaikkia ongelmia, mutta lisäisi monen nuoren harrastusmahdollisuuksia erityisesti alueilla, joissa julkista liikennettä ei ole kuin koulukyytien verran.
Nuorten on terveellistä ihan itse järjestää harrastuksensa. Se edistää omatoimisuutta ja itsenäisyyttä. Vsnhempuen tai yhteiskunnan tehtävä tämä ei ole. Nykyisin on helppo lapsenkin löytää ihan itse tekemistä, josta on itse aidosti kiinnostunut eikä mennä vanhemman organisoimaan harrastukseen kyydittynä ovelta ovelle. Se on huono kehityksen lähtökohta.
Ilmoita asiaton viesti
Olen samaa mieltä, että nuoret voivat myös itse tuottaa harrastuksia. 4H toiminnassa nuoret vetävät kerhoja lapsille. Mutta maaseudulla tilanne on kuitenkin se, että kaikki on kaukana. Harrastuksiin ei pääse, jos kyytiä ei ole.
Esimerkki omasta elämästä. Lasten muskari alkaa klo 17.15. Lasten päivähoito loppuu 16.15. Tässä välissä menen koulukeskuksen yleiseen tilaan syömään heidän kanssa eväät. Onneksi koulu on auki ja muskari järjestetään siellä. Kotiin emme ehdi vaikka matkaa tulisi kilometreinä vain 30 kilometriä.
Toinen esimerkki. Hiihtokilpailut järjestetään klo 18.00 Vaalan keskustasta 4 kilometrin päässä. Miten lapsi/nuori pääse kisoihin jo vanhempi ei vie? Ehkä hiihtämällä osa, mutta ei välttämättä ihan sovi 2-10 vuotiaille. Osa taas saattaa asua 25-50 km päässä. Kuljetus on mietittävä.
Ilmoita asiaton viesti
Puhut ihan pienistä ja minä nuorista. Oli vähän eri kohderyhmät meillä.
On sitten kysyttävä onko tarpeen viedä 2-10-vuotiaita kilpailuihin kymmenien kilometrien päähän. Ehkä on, ehkä ei. Ei ihme, jos vanhemmilla on kiire.
Olen kasvanut maailmanaikaan, jolloin eivät vanhemmat edes päivisin tienneet missä pennut olivat. Vanhemmat aina töissä aamusta iltaan. Olin alle viiden, kun olimme kaverin kanssa metsissä päivittäin tuntitolkulla. Kalassa käytiin kuuden vanhasta. Ja mopolla ajettiin kahdeksan vanhana metsissä edelleen ja sivupoluilla. Urheilu tapahtui ilman ohjausta ja liikuntatiloja. Kotiin tultiin, kun oli vaatteet kastuneet, kylmä tai nälkä.
Ruoka otettiin kaapista ihan itse, jos ei äitiä maisemissa. Koskaan ei aika käynyt pitkäksi. Eikä ole käynyt myöhemminkään. 15v iästä alkoi kavereiden kanssa matkailu pitkin maailmaa. Vanhemmat eivät tietäneet edes millä mantereella mentiin. Ei ollut kännyköitä.
Omat jo pitkään aikuisena olleet lapset vietiin kaikenlaisiin harrastuksiin. Vaimo oli sillä kannalla ja minä toki tein osuuteni. Vietiin kavereille kylään ja kavereita kylään. Kuljetettiin ulkomailla. Hankittiin harrastusvälineitä. Isompana alkoivat valittaa, ettei ole mitään kivaa tekemistä. Sitä tautia on sitten jatkunut tähän päivään asti. Kokemukseni on, että ehkä olisi mennyt paremmin, jos oltaisiin annettu hoitaa itse vapaa-aikansa puuhat.
Eli kyllä on minulla jokin tuntuma tähän nykyiseen malliin ja toisaalta myös kokemus täysin toisenlaisesta elosta. Sellaisesta, jossa olisivat nykypäivänä jo tulleet sosiaalitädit hakemaan huostaan heitteillejätön takia. Tosin aivan turhaan.
Ilmoita asiaton viesti
Toisesta jorinastani selvisi se, miten ennen nämä ajoluvat hankittiin. Silloin oli pati sanontaa: kulkuneuvoa ei ajeta kortilla. Ja oma lupa paras lupa.
En yllytä ketään rikkomuksiin, mutta kyllä sellainen joustavuus oli ihan hyvä. Käytettiin omaa järkeä. Mopolla ajettiin, kun jalat yletti polkimille. Autolla ajettiin maalla reilusti ennen kortin saantia moottoripyöristä puhumattakaan. Autokoulussa kaupungissa sitten ihmeteltiin valmista ajotaitoa ääneen.
No aikanaan ei ollut tällaista valvontaa kuin nyt. Eikä maaseudulla ollut konstaapelia edes joka pitäjässä häiritsemässä elämää. Jos oli niin ei usein ollut kauhean ankara. Jos jalat ylettivät polkimille eikä kyydissä ollut yhtä enempää ja vauhdit kurissa niin pääsi nuhteilla.
Ehkä tosiaan voitaisiin hyvin ihan laillistaa nuorten varhaisemmat ajelut kotinurkillaan.
Ilmoita asiaton viesti