*

Politiikan viidakkokirja Pohdintaa yhteiskunnasta ja asiaa tavan ihmisen elämästä

Monipaikka-asuminen on ollut megatrendi Suomessa jo pitkään

Hypon pääekonomisti Juhana Brotherus kertoo meille faktoja päivän Helsingin Sanomissa.  Brotherus arvioi, että muuttotappiosta kärsivissä kunnissa asuntojen hintojen lasku ei ole vielä saavuttanut pohjaansa.  Brotheruksen mukaan harvaan asutuilla alueilla taloilla on enää käyttö- ja tunnearvoa ja hän arvioi talojen muuttuvan kesämökeiksi ja kakkosasunnoiksi, kun niitä ei saada myytyä. ”Suomesta on tulossa kakkos–kolmosasuntojen luvattu maa,” Brotherus lohkaisee.

Hänelle tulee ehkä yllätyksenä, että monipaikka-asuminen on ollut megatrendi Suomessa jo pitkään. Voi sanoa, että ”moni tyttö ja poika lähti paikasta, mutta sielu jäi”. Niin jäi myös pirtti ja kakkoasunto. Lisääkin rakennetaan. Kyse ei ole mistään ihan pikku ilmiöstä, sillä mökkeilyyn käytettiin vuonna 2014 yhteensä noin 6,2 miljardia euroa ja tämän työllisyysvaikutus oli noin 60 000 työpaikkaa. Joka kymmenennellä eli noin 60 000 mökillä tehtiin viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana ansiotöitä mökillä. Vajaasta viidennekseltä mökeistä eli yli 100 000 mökiltä käytiin töissä viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana. Mökeillä vietetään aikaa sen varustelutasosta riippuen 70-80 vuorokautta vuodesta. Nämä luvut kertoo Mökkibarometri 2016.

Brotherus on oikeassa siinä, että maaseutumaisimmissa kunnissa hintojen laskun tarkka arviointi on vaikeaa. Taloja ei tule myyntiin välttämättä lainkaan tai niitä ei myydä. Lisäksi hintataso voi vaihdella laajojen kuntien sisällä hyvin paljonkin. Hyvillä rantapaikoilla olevat talot eivät tule ehkä myyntiin koskaan. Sama on perinteisen jokivarsiasumisen kanssa. 300 vuotta suvun hallussa olevaa päätilaa ei vain laiteta myyntiin, ikinä.

Brotherus puhuu raflaavasti  siitä, että Suomessa ei ole vieläkään täysin ymmärretty, että kaupungistuminen on megatrendi, jota vastaan taistelu olisi epätoivoista. En tiedä, ketä hän tällä tarkoittaa. Toimin itse harvaan asutun maaseudun asiantuntijaverkoston puheenjohtajana. Jaksan jatkuvasti hämmästyä siitä, millä pontevuudella maaseudun kehittäminen nähdään kaupunkikehityksen jarruna.  Kysehän on kuitenkin pikemminkin siitä, että maaseudun resurssit on saatava liikkumaan, jotta ne hyödyttävät koko Suomen kilpailukykyä. Suomi voi halutessaan olla maa, jossa kukoistavat kaupungit ja elinvoimainen maaseutu ovat yhtä aikaa läsnä.

”Keskittämisestä puhuminen kuulostaa kaiuilta Kekkosen ajalta”, Brotherus sanoo. Kekkosen aikaa tai ei, niin keskittämistä kuitenkin tapahtuu joka päivä. Viimeksi tänään kotikuntaniVaalan kunnantalolta lähti muuttokuorma kohti Oulua. Oikeusaputoimisto keskittää Ouluun työtä, jota voitaisiin tehdä myös maaseudulta. Työntekijät asuvat maaseudulla.

Tilastokeskuksen mukaan vuosien 2010–2014 välisenä aikana työikäisten määrä on vähentynyt n. 70 000 henkilöllä. Vuoden 2015 väestöennusteen mukaan työikäisten määrä vähenisi nykyisestä 75 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. On totta, että osin uusi teknologia korvaa vanhaa työtä, mutta siitä huolimatta kilpailu osaavasta työvoimasta tulee kiristymään jatkuvasti. Samaan aikaan mm. Norja ja Ruotsi houkuttelevat osaajiamme Pohjois-Suomesta töihin heille erilaisilla etuuksilla, jotka varsinkin Norjassa ovat aivan omaa luokkaansa. Suomessa tällainen politiikka katsottaisiin kaupungistumisen jarruttamiseksi.

Maaseudun pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on pula osaavasta työvoimasta. Työvoiman liikkuvuus ja osaavan työvoiman saatavuus sekä investoinneille saatava rahoitus ovat olennainen kysymys myös maaseudulla sijaitsevien yritysten kasvun ja tulevaisuuden kannalta. On selvää, että ilman osaavaa työvoimaa alueen resurssit jäävät hyödyntämättä.

Urbanisaatio ei mielestäni olekaan automaattinen vastaus siihen, miten talous saadaan kasvuun.  Näillä politiikkaratkaisuilla luodaan todennäköisemmin nopeammin ja kestävämpiä taloudellisen kasvun edellytyksiä:

- työvoiman parempi liikkuvuus

- tuotteiden hyvä pääsy markkinoille

- kasvun politiikka joka tukee kauppaa ja investointeja.

Harvaan asutun maaseudun valttina on lisäksi laadukas ja edullinen asuminen. Ei siis paineta jarrua vaan kehitetään yhdessä sellaista Suomea, jossa myös harvaan asutun maaseudun resurssit ovat hyötykäytössä. Harvaan asuttua maaseutua on 68 % Suomen pinta-alasta. Siellä sijaitsee valtaosa Suomen biotalouden ja kaivosteollisuuden raaka-aineista ja se on myös matkailun ja virkistyskäytön aluetta. Alueella asuu noin 5,3 % Suomen väestöstä. Tämän väestön muuton edistäminen kaupunkeihin ei ratkaise millään muotoa Suomen kaupunkien tulevaisuutta. Sen sijaan tämän väestön panos Suomen kilpailukyvylle on merkittävää juuri silloin kun se tehdään harvaan asutulla alueella.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Jaa-a, mites blogisti kokee tällaiset uutiset tai suhtautuvat teesiisi:

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maaseutu/nuoret...

Jos nuoret sukupolvet kokevat perinteisen kesämökin kiviriipaksi (minkä takia vähänkään heikoimmilla paikoilla olevat kesämökit ovat menettämässä arvoaan), niin miksi he olisivat innoissaan siihen kun jossain Ypäjällä tai Taka-Hikiällä ylimääräinen omakotitalo lahoaa käsiin?

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Poikkeuksellisesti laitan kommentin, vaikka enakkosensuroidut blogit onkin syvältä.

Kyllähän näitä monipaikka-asujia tosiaan on ilmaantunut elintason noustessa. Puolisoni kanssa meillä on omat asunnot ja kesämökit, mutta aika usein yö vietetään saman katon alla. Varsinaisesti en ajattele harrastavani monipaikka-asumista, mutta kyllähän auton mittariin kilsoja kertyy. Enkä ole tainnut vuosiin nukkua kokonaista viikkoa samassa talossa. Viranomaisilla taitaa olla erilainen käsitys elämästäni.

Käyttäjän TyttiMtt kuva
Tytti Määttä

Poistaisin ennakkosensuurin jos osaisin. Olen yrittänyt, mutta ei onnistu.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Nuori polvi kapinoi ja näkee vanhan huonona ja uudet virtaukset hyvänä. Siitä se järki sitten hiljalleen palailee ja entiset asiat alkavat tuntua siedettäväiltä ellei suorastaan kiinnostavilta.

Tottahan kesämökit/syntymätalot voivat olla kiviriippa, mutta tuossa Maaseudun tulevaisuuden tekstissä kaupunkilaiset pankinjohtajat yleistävät muutaman asiakkaan näkemyksiä. Arvon lasku voi vaikuttaa pankinjohtajan maailmankuvaa, jos kiinnitykset ovat olleet tapissa. Kyllä kesämökit ja mummonmökit ovat vielä pitkään kova sana.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset