*

Politiikan viidakkokirja Pohdintaa yhteiskunnasta ja asiaa tavan ihmisen elämästä

Eivätkö maailmamme enää kohtaa? Elämää maaseudulla ja kaupungissa

Olen viimepäivinä miettinyt, ovatko Suomen sisäiset erot kasvaneet niin suuriksi, että emme enää tunne toisiamme. Vasemmistonuoret järjestävät bussikyydin yläluokkaretkelle ja somessa ammutaan enemmän kuin navetassa. Tosin pystykorvan tähtäin on suunnattu poterosta nousevaan kaupunkilaisen tai maalaisen otsaan.

Tuntuu pahalta. Tuntuu samalta kuin muuttaessani Turkuun ymmärsin, että en ole ns. eliittiluokiosta. Tai, että minulla ei ole sitä sukunimeä, jonka esivanhemmat rakensivat kaupungin. Silloin ymmärsin ensimmäistä kertaa myös suomalaisen yhteiskunnan hienoimman piirteen. Minä olin siinä siksi, että myös minulla oli ollut mahdollisuus saada omassa pienessä maalaiskoulussa laadukasta perusopetusta ja lukiokoulutusta. Meillä oli vain yksi yläkoulu ja yksi lukio. Olimme kaikki samalla viivalla taustaan katsomatta.

Olen asunut omasta elämästäni kaupungissa 10 vuotta. Ensin Turussa, useissa eri kaupunginosissa ja sittemmin Helsingissä Kalliossa ja Haagassa.  Olin mukana Turun kaupungin päätöksenteossa. Olen asunut lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni maatilalla, jossa ensin yrittäjinä olivat isovanhempani ja sittemmin omat vanhempani. Osaan lypsää lehmää siinä missä nautin latten juomisesta helsinkiläisessä kahvilassa. Minulla on kokemusta erilaisista asumisen tavoista: maatila, rivitalo, omakotitalo, kerrostalo, kimppakämppä, vuokra-asuminen, omistusasuminen. Uskon, että minunlaisiani on suomessa muitakin. Meillä on kokemuksia erilaisista tavoista elää.

Minulla oli Turussa ja Helsingissä ollessani ikävä kotiseudulle. Pääsin lopulta toteuttamaan paluumuuttounelmani, kun sain kunnian tulla valituksi oman syntymäkuntani kunnanjohtajaksi. Pääsin vihdoin tekemään hyvää sen kunnan ja yhteisön eteen, joka oli minut kasvattanut. Vuodenvaihteessa muutamme perheemme kanssa Kuhmoon.

Kuhmon lähihistoria ja Suomi 100-vuotta on saanut minut muistelemaan sitä, kuinka lyhyessä ajassa yhteiskuntamme on lopulta vaurastunut.  Miten Suomi asutettiin ja millaisissa oloissa ihmiset elivät vielä sotienkin jälkeen. Yhteinen tavoite oli rakentaa Suomesta hyvinvointiyhteiskunta ja nostaa kansa köyhyydestä koulutuksen avulla. Maaseudun isojen perheiden lapset saivat peruskoulutuksen kotiseudullaan ja muuttivat sitten rakentamaan kaupunkeja ja niiden vaurautta. Osa muutti Ruotsiin tai kauemmas. Näiden suurten ikäluokkien vanhempia asuu edelleen syvällä maaseudulla ja he jos ketkä ovat palvelunsa sinne ansainneet.

Suomen esimerkki osoittaa maailmanlaajuisesti poikkeuksellisenkin ilmiön: Meillä asuinpaikka ja sosiaalinen asema ei ole ratkaissut menestymisen mahdollisuuksia. Näin tulisi mielestäni olla myös jatkossa. Maaseudun lapset ja nuoret ovat monissa maissa heikommassa asemassa. Yksi syy kiihtyvään kaupungistumiseen esimerkiksi Afrikassa, on ihmisten halu nousta köyhyydestä. Kaupungistuminen aiheuttaa samalla kuitenkin ikäviä sivuilmiöitä kuten slummiutumista.  Olisiko Suomen maallista löydettävissä ratkaisuja myös globaaleihin kysymyksiin. Kyllä, jos elämä maaseudulla luo mahdollisuuksia.

Ennakkoluuloja synnyttää usein se, että toinen on itselle vieras. Maijalla ei ole kokemusta maaseudun nykyaikaisesta elämästä ja Matti tuntee olonsa vieraaksi jo maakunnan keskuskaupungissa. Itse toivoisin enemmän kohtaamista ja ymmärryksen lisäämistä sekä toisen valintojen kunnioittamista. Sosiaalinen media olisi oiva väline lisätä tätä vuorovaikutusta myönteisellä tavalla. Toinen vaihtoehto on, että maailmamme eivät kohtaa ja se syventää vastakkainasettelua.

Itse elän täyttä elämää maaseudulla. Minulle kaikki tärkeä on täällä lähellä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Knippe Jonisson

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Asuin yli 40 vuotta pääkäupunkiseudulla ja en todellakaan tunnista Vapaavuoren ajatuksia omikseni. Helsinki ei tuota mitään sellaista mitä muu Suomi tarvitsisi, mutta Helsinki elää kuin parasiitti maaseutusuomen työllä,,,metsäteollisuus, konepaja, elintarvike, energia,vain päökonttorit ovat Helsingissä, ei mitään vientiteollisuutemme tuotantoa,, Helsinki ei kykene ominvoimin tuottamaan kuin suunnattoman määrän eriarvoistumista ja mielipahaa,,,

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kehuit kirjoitusta, mutta uskon, että olet ymmärtänyt sen väärin.

Tämä blogisti ei irvaillut mistään Suomen parasiitista, vaan luonnehti erilaisia elämän mahdollisuuksia erilaisissa ympäristöissä.

On täysin harhaanjohtavaa väittää, että esimerkiksi metsäteollisuus tienaa rahansa jossain maaseudulla eikä Helsingissä, koska yleensä koko markkinointi- ja myyntihenkilöstö työskentelee pääkonttorista käsin samoin kuin yhtiön kehitysstrategiasta vastaava johto.

Ei sellainen "duunari", joka 7,5 tuntia päivässä istuu monitoriruudun ääressä silmät lupsottaen katsomassa kuinka koneen tela rullaa, ole rahan tienaamisen kannalta millään tavoin sen arvokkaampi kuin kuka tahansa pääkonttoriin palkattu henkilö. Tehtaat nyt on järkevintä raaka-aineiden saannin kannalta pitää jossain muualla.

Jos ajatellaan vaikkapa yhtä maailman teollistuneimmista maista, Japania, niin se on samalla myös maailman urbaanein maa. Käytännössä kaikilla suurilla yhtiöillä on toimipaikka Tokiossa ja leijonanosa henkilöstöstä työskentelee siellä. Toinen bisneskeskus on lännempänä sijaitseva Osaka, ja molemmat niistä kasvavat jatkuvasti. Japanissa elää Suomen kokoisella alueella 130 miljoonaa ihmistä ja valtaosa heistä suppeilla rantakaistaleilla muutamissa megapoleissa. Kun ajattelee maan teollista volyymia ja menestystä, niin ei voi ainakaan sanoa, että moinen urbaanin porukan harjoittama loiseläminen olisi maalle vahinkoa tuonut.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Muuten hyvä kirjoitus, mutta olen vähän eri mieltä tuosta mitä on kohtuullista odottaa sosiaaliselta medialta. Mielestäni on tullut selväksi, ettei sosiaalinen media todellakaan käy tällaisten vastakkainasettelujen lieventämiseen. Toisin sanoen eri tavoin ajattelevat, eri taustoista tulevat ja eri maailmankuvan omaavat eivät sosiaalisessa medissa todella kohtaa. Sen sijaan ihmiset hakeutuvat jo valmiiksi samaa mieltä olevien seuraan. Jos eri "kuplaa" edustavien kanssa keskustellaan se on harvoin rakentavaa. Yleensä se on erityyppistä kettuilua, nuivimista tai muuta ylimielistä käytöstä toista kohtaa. Sellaista mitä Fatim Diarrakin ilmaisi kohukommentillaan. Tarkoitus ei olekaan käydä dialogia ja oppia toiselta vaan ainoastaan tuutata omaa (muka) absoluutista totuutta. Kyse on oman kuplan sisäisestä viestinnästä: kerätään tykkäyksiä ja kehuja jo valmiiksi samaa mieltä olevilta ja nauretaan eri mieltä olevien typeryydelle. Oli se typeryys sitten oikeaa tai ei. Kaiken keskiössä on joka tapauksessa oma oikeassa oleminen, eikä se että saataisiin vaikkapa Suomesta parempi paikka ihan kaikille.

Oma näkemykseni on, että sosiaalinen media olisi jo nyt hyvin toisenlainen jos se soveltuisi hyvin vastakkainasettelun lietsomiseen. Selväksi on kuitenkin tullut, että se tällä tavoin ruokkii joitain ihmisluonnon pimeimpiä puolia.Se edesauttaa luomaan erilaisia kupliksi kutsuttuja rinnakkaistodellisuuksia ja lisää ihmisten välistä vastakkainasettelua. Jos vastakkainasettelua ja kärjistymistä halutaan ehkäistä tulisi ihmisten kohdata toisensa jollain aivan mulla tavoin kuin sosiaalisen median kautta. Ihan vaikka livenä. Vaan se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

Knippe Jonisson

Ymmärsin kirjoituksen juuri niinkuin se on kirjoitettu. Ilman puuta, metsuria,,paperityöläistä ja Kotkan , Oulun tai Porin satamia sillä myyntitykillä stadissa ei ole mitään myytävää.Myyntitykkikin "istuu" usein siinä maassa mihin tuotettaan viedään. Japani taitaa edelleen tuoda teollisuutensa raaka-aineen ulkomailta,,,tosin nyt maksaakin siitä. Sitä en ymmärrä miten protektionistisen Japanin ihailu on edistyksellistä,,,ellei sitten todellakin halua stadille samanlaisia "rajoittavia verotusoikeuksia" joista Vapaavuori ihan selvästi haaveilee Sotepeloissaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ongelma on siinä, että kaupungit kasvavat jatkossakin. Se on maaseudulta pois. Tulisi pohtia mitä alueita jää ja mitkä jätetään kylmilleen. Näin se vain menee. Jos Suomen jokaista kolkkaa pyritään pitämään elossa ei siitä hyvää seuraa.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Onnea kuhmolaisille ja onnea Sinulle Tytti valintasi johdosta.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Tämä on aiheellinen kannanotto. Kyllä Suomessa pitää kehittää sekä kaupunkeja että maaseutua. Se voidaan ja pitää tehdä siitä huolimatta, että kaupunkien ja varsinkin suurimpien keskusten väkimäärä kasvaa ja monien paikkauntien vähenee. Mutta tarvitsemme toisiamme.

Jotta tämä kehitys saataisiin hyvin toimimaan, asiantuntijoiden mielestä maakuntien maksimimäärä on 12 eikä 18 niinkuin hallitus esittää. Se myös tarkoittaa sitä, että Helsingin ja lähikuntien voimat on yhdistettävä pääkaupunkihallinnoksi.

Suomi tarvitsee tervettä maaseutua ja keskuksia, joiden kehitys on turvattava. Eräänlaisena esimerkkinä voisi olla Australia, joka on maailman kaupungistuneimpia maita, mutta Australian laajan maaseudun asiat ovat melko hyvässä kunnossa ja maatalous tuottaa suuria satoja.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Kirjoittaja on oikealla asialla.
Kyllä Suomessa pitää kehittää sekä kaupunkeja että maaseutua. Se voidaan ja pitää tehdä siitä huolimatta, että kaupunkien ja varsinkin suurimpien keskusten väkimäärä kasvaa ja monien paikkakuntien vähenee. Mutta tarvitsemme toisiamme.
Jotta tämä kehitys saataisiin hyvin toimimaan, asiantuntijoiden mielestä maakuntien maksimimäärä on 12 eikä 18 niin kuin hallitus esittää. Se myös tarkoittaa sitä, että Helsingin ja lähikuntien voimat on yhdistettävä pääkaupunkihallinnoksi.
Suomi tarvitsee tervettä maaseutua ja keskuksia, joiden kehitys on turvattava. Eräänlaisena esimerkkinä voisi olla Australia, joka on maailman kaupungistuneimpia maita, mutta Australian laajan maaseudun asiat ovat melko hyvässä kunnossa ja maatalous tuottaa suuria satoja.

Toimituksen poiminnat