Maakuntien väliset erot ovat tasaantuneet – Mitä Kainuulle kuuluu?

ETLA julkaisi maanantaina 25.6. muistion, jonka mukaan Suomen maakuntien väliset erot ovat olleet monessa suhteessa suuret, mutta erot ovat kaventuneet merkittävästi. Variaatiokertoimella mitattuna bkt per asukas, työn tuottavuus ja työllisyysaste vaihtelivat maakuntien välillä vähemmän vuonna 2015 kuin vuonna 2000. Sen sijaan palkkojen vaihtelu on kasvanut. Suomen alueelliset erot ovat pienemmät kuin Saksassa ja Italiassa.

Kommentoin aamulla Yle:n Radio Ykkösen Ykkösaamussa kyseistä muistiota. Radiokeskustelussa Mika Maliranta toi esille, että tulonsiirtopolitiikalla on merkitystä alueiden välisiin eroihin niitä tasaavasti. Tässä yhteydessä on pakko muistuttaa siitä, että esimerkiksi asumistukea kohdentuu eniten Uudellemaalle (37%). Tämä on aivan luonnollistakin, koska siellä asuu eniten ihmisiä. Tulonsiirroilla on siis myös tasaavavaikutus esimerkiksi kaupunginosien sisällä ja pääkaupunkiseudulla. Lisäksi kannattaa muistaa, että valtion työpaikoista noin 40% sijaitsee pääkaupunkiseudulla. Tämä toki vaikuttaa myös Uudenmaan vetovoimaan, asukasrakenteeseen ja palkkakehitykseen.

Alueellisten erojen kaventuminen Suomessa on hyvä asia. Tutkimus päättyy vuoteen 2015, jonka jälkeen mm. alueelliset erot työttömyysasteessa ovat pienentyneet. Viimeisimmän työllisyyskatsauksen mukaan maan työttömyysprosentti on 9,2% kun se Kainuussa on 10,6. Esimerkiksi Kuhmon työttömyysprosentti on laskenut vuoden 2015 18,8 prosentista 11,7 prosenttiin. Muutoksen ovat aiheuttaneet uusien työpaikkojen syntyminen, eläköityminen ja kaupungin omat työllistämistoimet pitkäaikaistyöttömyyden hoidossa.

Kasvunäkymät ovat monilla yrityksillä Kuhmossa hyvät ja uusia investointeja on luvassa. Uusia osaajia tarvitaan mm. puuteollisuuteen, metsäkonekuskiksi, luokkahitsareiksi, leipuriksi, kokeiksi, sairaanhoitajiksi sekä  julkiselle alalle sekä yrityksiin suunnittelu- ja asiantuntijatehtäviin. Yrittäjätkin ikääntyvät ja uusia yrittäjiä tarvitaan myös omistajavaihdostilanteissa.

Vuoden 2015 väestöennusteen mukaan työikäisten määrä vähenisi 75 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Kilpailu osaavasta työvoimasta tulee kiristymään, vaikka robotisaatio osin korvaakin käsipareja. Samaan aikaan Norja ja Ruotsi houkuttelevat osaajiamme Pohjois-Suomesta töihin heille. Tässä mielessä myös palkka tulee olemaan yksi kilpailutekijöistä ja asettaa haasteita alueille, jossa palkkataso on matalampi. Syrjäseutulisä oli ennen tapa tehdä alueidemme palkkatasosta kilpailukykyistä.

Toki palkka ei ole ainut tulonmuodostuksen osa vaan tulot voivat koostua myös pääomatuloista tai vaikkapa tulonsiirroista. Tulojen lisäksi elintasoon vaikuttavat kulut. Esimerkiksi monien palvelujen tai asumisen hinta Kuhmossa on oman kokemukseni mukaan matalampi kuin Uudellamaalla. Vuokrataso on tutkitustikin matala ja samoin talojen ja asuntojen hinnat. Tänne muuttavalle tämä on selkeä etu. Heikkoutena on julkisen liikenteen vähyys eli oma auto on välttämätön. Samoin normaalit kulutustavarat maksavat sen mitä muuallakin. Luonnosta moni hakee kotitarpeisiin marjat, riistan ja kalat.

Timo Aron mukaan alueen vetovoimaan vaikuttavat mm. muuttovetovoima, sijaintivetovoima ja paikkavetovoima. Aleilla on myös erilaisia pitovoimatekijöitä. Kainuulaisilla ihmisillä on pääsääntöisesti voimakkaat siteet alueeseen, avoimien työpaikkojen määrä on lisääntynyt, asuminen on edullista ja viihtyisiä asuinympäristöjä on kylliksi, julkiset palvelut toimivat pääsääntöisesti hyvin ja harrastusmahdollisuudet ovat moninaisia ja myös edullisia. Lisäksi usea kunta on panostanut hyviin perusopetuksen ympäristöihin ja rakentanut uusia kouluja ja päiväkoteja. Vapaa-ajanasuminen ja matkailun ihmisvirrat tuovat ja luovat hyvinvointia.

Kainuun ongelmia ovat sen heikko sijainti ja saavutettavuus, pitkät etäisyydet, vähenevä koulutustarjonta ja yliopistotasoisen koulutuksen puute. Kainuulla on ollut kuihtuvan maakunnan maine, joka onneksi osin on muuttumassa. Kainuulaisia itseäänkin on vaivannut ja vaivaa uskon puute tulevaisuuteen. Yhteisöllisyyttä ja talkoohenkeä on vielä rutkasti ja myönteisillä maineteoilla on mahdollisuus kääntää myös ajatukset pessimismistä tulevaisuuden uskoisiksi.

Myös omalla kotikaupungillani Kuhmolla on tiettyjä erityisiä piirteitä, jotka toimivat sekä pito että vetovoimatekijöinä. Kuhmon erikoisuuksiksi voi mainita sen maineen erämaisena kulttuurikaupunkina. Kuhmo tunnetaan erityisesti kamarimusiikkijuhlista, kalevalaisesta kansanperinteestä, karhuista ja villistä luonnosta. Yhä enemmän Kuhmo näkyy myös puurakentamisen edelläkävijänä.

Alueiden välisen yhdenvertaisuuden perusta piilee minusta suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Ensin kansakoulussa ja sitten peruskoulussa. Kansainvälisesti vertaillen on ollut poikkeuksellista, että Suomessa asuinpaikalla ei ole ollut merkitystä oppimistuloksiin. Kattava lukioiden, ammattilisen opetuksen sekä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen verkosto ovat olleet koko Suomen kehityksen näkökulmasta olennaisia. Nyt on selkeästi näkyvissä toisen asteen koulutuksen sekä yliopistotasoisen opetuksen keskittyminen. Tämä kehitys vaikuttaa väistämättä alueiden vetovoimaan.

Mitä sitten tasaisen aluekehityksen eteen kansallisella tasolla voidaan tehdä? Aivan ensimmäiseksi on todettava, jotta ei jää vääriä käsityksiä, että alueiden kehittämistä ja tukemista ovat investoinnit myös kaupunkeihin.

Valtio voi pyrkiä parantamaan eri alueiden saavutettavuutta parantamalla niiden liikenneyhteyksiä. Tiestön kunto, rataverkko ja henkilöraideliikenne, lentoliikenteen kehittäminen sekä hyvät tietoliikenneyhteydet ovat olennaisia.  Ihmisten, tiedon ja tavaroiden liikkumisen helppous on peruslähtökohta alueen menestymiselle.

Toiseksi koulutuksen alueellisesta saavutettavuudesta huolehtiminen on keskeistä. Toisen asteen osalta myös kuntien ja kuntayhtymien vastuu on suuri. Esimerkiksi yliopistokeskukset eivät ole pelkästään paikka kouluttautua vaan ne ovat usein myös alueellisen kehityksen moottoreita.

Kolmanneksi näen valtion mahdollisuuden  hyödyntää digitalisaatiota niin, että se tarjoaa palveluja yhä enemmän verkossa, mutta myös mahdollistaa asiantuntijatyön mistä tahansa. Ensimmäinen tavoite ollaan kovaa vauhtia saavuttamassa, mutta etätyön kehittämisessä ja valtion virkojen hajauttamisessa ollaan vielä alkutekijöissään.

 

 

 

 

TyttiMtt
Kuhmo

Olen kaupunginjohtaja, kahden lapsen vanhempi ja aktiivinen keskustelija. Vapaa-ajalla viihdyn metsässä ja harrastan liikuntaa. Työni ohella toimin myös Harvaan asutun maaseudun asiantuntijaverkoston ja Metsähallituksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueellisen neuvottelukunnan puheenjohtajana. Tätä blogia kirjoitan yksityishenkilönä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu