Politiikan viidakkokirja Pohdintaa yhteiskunnasta ja asiaa tavan ihmisen elämästä

Suomen eri osien kehittäminen saa kannatusta

TEM:n tilaaman aluepolitiikka käsittelevän kyselytutkimuksen mukaan enemmistö (58%) suomalaisista ajattelee, että maan eri osien kehittämistä pitäisi vahvistaa jatkossa. Vain seitsemän prosenttia haluaa vähentää kehittämistoimia, eikä vähentäminen saa vahvaa kannatusta myöskään Helsingissä tai muualla Uudellamaalla (15%) Kyselyllä kartoitettiin suomalaisten näkemyksiä aluekehittämisen tarpeellisuudesta, vastuutahoista ja keinovalikoimasta.

Aluepolitiikka valtasi vanhan tilaisuudessa tuotiin esille tarve uudistaa retoriikkaa ja mahdollisesti hylätä aluepolitiikan käsite. Aluepolitiikka sanana ei mielestäni ole mitenkään huono, sillä se kuvaa valtion varojen käyttöä eri alueiden kehittämiseen. Hankaluus sen sijaan on, että käsite mielletään, kuten Heikki Pursiainen ehti yhteisöpalvelu Twitteristä kommentoimaan: "Mutta yleisessä kielenkäytössä sana on vakiintunut tarkoittamaan nimenomaan kehitysalueiden tai taantuvien alueiden kehittämiseen tähtäävää politiikkaa."

Minulle aluepolitiikka on aina ollut sitä, että valtion varoja suunnataan erilaisten alueiden kehittämiseen ja investointeihin. Vain osa aluepolitiikasta on ns. koheesiopolitiikkaa. Iso osa kehittämisestä on panostuksia isoihin investointihankkeisiin kuten vaikkapa kehärata.

Olin aidosti yllättynyt siitä, miten myönteisesti kyselyyn vastanneet suhtautuivat maamme eri osien kehittämiseen.  Tutkimustulokset tältä osin noudattelivat pitkälle aikaisempien tutkimusten tuloksia, mutta olin ajatellut, että ehkä asenteet ovat koventuneet.

Twitterissä leimahti välittömästi ikävä jälkipeli, jossa kyseenalaistettiin tutkimus ja sen tulokset. Entä jos tutkimustulokset olisivatkin olleet päinvastaiset. Mikä olisi ollut Tuomas Enbusken tai vaikkapa Tommi Parkkosen vastaus silloin? Tulokset kun antavat paljon myös mietittävää. 18–24-vuotiaista keskimääräistä useampi (53%) haluaa nähdä asutuksen keskittyvän tulevaisuudessa kaupunkeihin. Noin puolet nuorista (47%) ajattelee silti, että maan eri osien kehittämistä pitäisi jatkossa vahvistaa. Tämä haastaa myös minut maaseudun kehittäjänä pohtimaan oman alueen tulevaisuuden näkymiä.

Erityisesti nuoria kiinnostaa se mitä globaalisti tapahtuu. Ihmiset tulevat ja ovat tulleet yhä tietoisemmaksi kestävyyskriisistä. Ymmärrys maapallon kantokyvystä ja sen rajallisuudesta kasvaa. 70-luvun termit ja tavoitteet ”kokomaan asuttuna pitämisestä”, eivät istu nykypäivän maaseutuun, joka moninaistuu ja erilaistuu. Ihmisten rakentavat maaseudulla elämäänsä globaalissa toimintaympäristössä, hyödyntäen niitä samoja mahdollisuuksia kuin missä tahansa muuallakin. Globalisaation rinnalla paikallisuus vahvistuu uusien teknologiasovellutusten avulla. Globaalikansalaisuus on läsnä myös maaseudulla.

Millainen Suomi on 2030? Siihen vaikutetaan myös politiikan keinoin. Olin itse mukana kirjoittamassa laajan asiantuntijaryhmän kanssa raporttia aluepolitiikasta. Tärkeä viesti on alueiden erilaisuuden huomioiminen. "Onnistunut paikkaperustainen aluekehittäminen edellyttää, että ratkaisut voivat olla räätälöityjä alueiden tarpeiden mukaan, sillä samanlainen ei sovi kaikille. Yhdenvertaisuuden vaatimus voi joskus toimia vastoin hyvää."

Julkaisu on keskustelunavaus aluepolitiikan uudistamiseksi. Siinä tunnistetaan Suomen aluekehitykseen vaikuttavia ilmiöitä ja tulevaisuuden mahdollisia kehityskulkuja sekä hahmotetaan aluekehittämisen uusia välineitä. Keskustelunavauksessa pyritään moninäkökulmaiseen visiointiin sekä uuden retoriikan ja ideoiden löytämiseen.

Aluepoliittista keskustelua on syytä jatkaa rakentavasti.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

On kannatusta ja kannatusta. Minäkin kannatan, että Enontekiössä ja Lieksassa asuu ihmisiä, mutta en ole valmis maksamaan yhtään enempää siitä, että se on mahdollista. Tämä näkökulma puuttuu tutkimuksesta. Miksi?

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Kaksoiskuntalaisuus tulisi tehdä lailliseksi:

Kansalainen voisi olla kirjoilla kahdella eri paikkakunnalla ja verokertymä jakautuisi poliittisesti päätetyn jaon perusteella molemmille paikkakunnille, jotka ovat yleensä kesämökki- ja virallinen asuinpaikkakunta.

Näin kansalaisilta kerättyjä verotuloja käytettäisiin koko maantietellisen Suomen hyväksi, eikä vain kaupunkien ja kasvukeskusten hyväksi.

Näin turvattaisiin kesämökkipaikkakunnille myös peruspalvelut, mm. sote-palvelut. Kaksoiskuntalainen saisi lähes yhtenevät sote-palvelut molemmista kunnista, joilla on kirjoilla. Näin myös sote-palveluita tarjoavilla firmoilla ja sote-toimijoilla olisi paremmat mahdollisuudet toimia kannattavasti myös maaseutupitäjissä.

http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258886-ka...

http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260570-ta...

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Kahden kunnan järjestelmä olisi minunkin hyväksyttävissä. Tulisi silti tehdä hyvin läpinäkyväksi, eikä vähiten Soten jälkeen, miten rahoja liikutellaan per lärvi, vaikkapa valtionosuusjärjestelmän kautta.

Toimituksen poiminnat