Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Thu, 24 May 2018 07:40:50 +0300 fi Kuntien johtaminen muuttuu pormestarimallin myötä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255755-kuntien-johtaminen-muuttuu-pormestarimallin-myota <p>Suomessa on ollut vahva perinne viranhaltijajohtoiselle kuntien ja kaupunkien johtamiselle. Kuntajohtaminenkin kuitenkin muuttuu, kun alalle tulee erilasilla taustoilla olevia henkilöitä. Kuntajohtaminen kokee tällä hetkellä myös nuorentumista ja uudet sukupolvet tuovat mukanaan uusia tapoja johtaa. Pormestarimalli tulee muuttamaan kuntajohtamista ehkä enemmän kuin aavistammekaan.</p><p>Pormestari Jan Vapaavuori on tehnyt pormestarimallia tunnetuksi Suomessa. Toinen isojen kaupunkien pormestari löytyy Tampereelta. Myös<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10112791"> Lahti</a> on siirtymässä pormestarimalliin. Sitkeä Puolangan kunta ilmoitti valitsevansa seuraavaksi pormestarin. <a href="https://kuntalehti.fi/tyopaikat/tyopaikkauutiset/puolanka-vaihtoi-johtamismallia-harri-peltola-pormestariksi/">Siinä päätöksessä ei vatuloitu. </a></p><p>Kainuun Sanomien jutussa (18.5.2018 ) hallintotiteiden tohtori Anni Jäntti toteaa, että hallintobyrokraattien kuntajohtajien aika alkaa olla ohi. Kuntajohtajien työssä painottuvat entistä enemmän elinkeinopolitiikka, hyvinvointipalvelut laajasti ymmärrettynä ja kuntayhteisön rakentamisen merkitys.</p><p>Pormestarimalli herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Keskustelemme paljon nuorten kuntajohtajien kanssa omasta johtajuudesta, kuntaorganisaation kehittämisestä, henkilöstöjohtamisesta ja kunnaan kehittämisestä&nbsp;yhteisönä. Minulle on kunnia-asia, että voin rakentaa kuhmolaisten yhteisöllisyyttä puoluetaustasta riippumatta.</p><p>Kuntajohtajat ovat yhä enemmän tekemisissä kuntalaisten kanssa sosiaalisen median kautta ja osallistumalla vuorovaikutukseen kaikilla tasoilla. Vanhan ajan kamreerimainen johtaminen on jäänyt historiaan. Poliittisen johtajuuden ja virasto-organisaation johtamisen eroa on selkiytetty kuntalain ja johtajasopimusten avulla. Kuhmossa käynnissä olevan kehittäjäkoulutuksen aikana olen tuntenut suurta iloa siitä, miten kymmeniä vuosia kuntatyötä tehneet ihmiset löytävät innon kehittää kunta-alan tuottavuutta, asiakashyötyä ja työn imua. Asioita, joiden perinteisesti ei katsota kuuluvan julkisen sektorin työpaikkoihin.</p><p>Pienessä kunnassa kunnanjohtajalle lankeaa kuitenkin usein myös viranahaltijavalmistelun tasapuolisuudesta ja lainmukaisuudesta huolehtiminen. Ei mikään pieni asia demokratian toteutumisen näkökulmasta. Pormestarimallissakin pormestarin rinnalle tarvitaan kunnassa henkilö, joka vastaa asioiden valmistelusta. Isoissa kaupungeissa on valmiina koneisto tätä varten. Pienessä kunnassa tilanne on usein toinen. Toki pormestarillakin valmisteluosaamista voi olla, mutta henkilön vaihtuessa tilanne voi muuttua nopeasti. Isommissa kaupungeissa pormestarin rinnalle syntyy kansliapäällikön tai vastaavan tehtävä. Nähtäväksi jää, miten pienet kunnat asian hoitavat.</p><p>Kunnan- ja kaupunginjohtajan tehtävä on arvostettu virka, johon on yhä enemmän hakeutunut nuoria, joilla suunnitelmissa on kehittää itseään juuri johtajana. Nämä johtajat panostavat organisaationsa ja sen johtajuuden sekä toimintakulttuurien kehittämiseen. Olen huolissani siitä, houkuttaako kunta-ala päteviä johtajia jatkossa, jos uramahdollisuudet ovat kansliapäälliköiden virkojen varassa. Tästä kirjoitti myös <a href="https://kuntalehti.fi/uutiset/paatoksenteko/pormestarimallin-leviaminen-muuttaa-kuntajohtamista/">Kuntalehti 8.3.2018.</a> Niin sanottu kakkoskuskin paikka ei kiinnosta.</p><p>Hyvä johtajuus yksityisellä tai kuntasektorilla ei ole itsestäänselvyys.&nbsp; Hyvän johtajan ominaisuuksia voi itsessään kehittää ja johtamiseen pitää panostaa. &nbsp;Kuntaorganisaatiot ansaitsevat hyviä johtajia olivatpa he sitten pormestareita tai viranhaltijoita.&nbsp;Pormestarimallista keskusteltaessa tulee huomiota suunnata myös kuntajohtamisen kehittymiseen ja pyrkiä ennakoimaan vaikutuksia. Poliittisen johtajuuden rinnalla kunnissa kaivataan hyvää henkilöstöjohtamista ja työyhteisön kehittämistä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa on ollut vahva perinne viranhaltijajohtoiselle kuntien ja kaupunkien johtamiselle. Kuntajohtaminenkin kuitenkin muuttuu, kun alalle tulee erilasilla taustoilla olevia henkilöitä. Kuntajohtaminen kokee tällä hetkellä myös nuorentumista ja uudet sukupolvet tuovat mukanaan uusia tapoja johtaa. Pormestarimalli tulee muuttamaan kuntajohtamista ehkä enemmän kuin aavistammekaan.

Pormestari Jan Vapaavuori on tehnyt pormestarimallia tunnetuksi Suomessa. Toinen isojen kaupunkien pormestari löytyy Tampereelta. Myös Lahti on siirtymässä pormestarimalliin. Sitkeä Puolangan kunta ilmoitti valitsevansa seuraavaksi pormestarin. Siinä päätöksessä ei vatuloitu.

Kainuun Sanomien jutussa (18.5.2018 ) hallintotiteiden tohtori Anni Jäntti toteaa, että hallintobyrokraattien kuntajohtajien aika alkaa olla ohi. Kuntajohtajien työssä painottuvat entistä enemmän elinkeinopolitiikka, hyvinvointipalvelut laajasti ymmärrettynä ja kuntayhteisön rakentamisen merkitys.

Pormestarimalli herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Keskustelemme paljon nuorten kuntajohtajien kanssa omasta johtajuudesta, kuntaorganisaation kehittämisestä, henkilöstöjohtamisesta ja kunnaan kehittämisestä yhteisönä. Minulle on kunnia-asia, että voin rakentaa kuhmolaisten yhteisöllisyyttä puoluetaustasta riippumatta.

Kuntajohtajat ovat yhä enemmän tekemisissä kuntalaisten kanssa sosiaalisen median kautta ja osallistumalla vuorovaikutukseen kaikilla tasoilla. Vanhan ajan kamreerimainen johtaminen on jäänyt historiaan. Poliittisen johtajuuden ja virasto-organisaation johtamisen eroa on selkiytetty kuntalain ja johtajasopimusten avulla. Kuhmossa käynnissä olevan kehittäjäkoulutuksen aikana olen tuntenut suurta iloa siitä, miten kymmeniä vuosia kuntatyötä tehneet ihmiset löytävät innon kehittää kunta-alan tuottavuutta, asiakashyötyä ja työn imua. Asioita, joiden perinteisesti ei katsota kuuluvan julkisen sektorin työpaikkoihin.

Pienessä kunnassa kunnanjohtajalle lankeaa kuitenkin usein myös viranahaltijavalmistelun tasapuolisuudesta ja lainmukaisuudesta huolehtiminen. Ei mikään pieni asia demokratian toteutumisen näkökulmasta. Pormestarimallissakin pormestarin rinnalle tarvitaan kunnassa henkilö, joka vastaa asioiden valmistelusta. Isoissa kaupungeissa on valmiina koneisto tätä varten. Pienessä kunnassa tilanne on usein toinen. Toki pormestarillakin valmisteluosaamista voi olla, mutta henkilön vaihtuessa tilanne voi muuttua nopeasti. Isommissa kaupungeissa pormestarin rinnalle syntyy kansliapäällikön tai vastaavan tehtävä. Nähtäväksi jää, miten pienet kunnat asian hoitavat.

Kunnan- ja kaupunginjohtajan tehtävä on arvostettu virka, johon on yhä enemmän hakeutunut nuoria, joilla suunnitelmissa on kehittää itseään juuri johtajana. Nämä johtajat panostavat organisaationsa ja sen johtajuuden sekä toimintakulttuurien kehittämiseen. Olen huolissani siitä, houkuttaako kunta-ala päteviä johtajia jatkossa, jos uramahdollisuudet ovat kansliapäälliköiden virkojen varassa. Tästä kirjoitti myös Kuntalehti 8.3.2018. Niin sanottu kakkoskuskin paikka ei kiinnosta.

Hyvä johtajuus yksityisellä tai kuntasektorilla ei ole itsestäänselvyys.  Hyvän johtajan ominaisuuksia voi itsessään kehittää ja johtamiseen pitää panostaa.  Kuntaorganisaatiot ansaitsevat hyviä johtajia olivatpa he sitten pormestareita tai viranhaltijoita. Pormestarimallista keskusteltaessa tulee huomiota suunnata myös kuntajohtamisen kehittymiseen ja pyrkiä ennakoimaan vaikutuksia. Poliittisen johtajuuden rinnalla kunnissa kaivataan hyvää henkilöstöjohtamista ja työyhteisön kehittämistä.

]]>
0 http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255755-kuntien-johtaminen-muuttuu-pormestarimallin-myota#comments Johtaminen Kunnat Pormestarimalli Thu, 24 May 2018 04:40:50 +0000 Tytti Määttä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255755-kuntien-johtaminen-muuttuu-pormestarimallin-myota
Ajatuksia Kainuun sähkökriisistä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249114-ajatuksia-kainuun-sahkokriisista <p>Aloitin Kuhmon kaupunginjohtajana 1.1.2018. Uudenvuoden tienoon ympärillä sähköt olivat usein poikki mökillämme Varajoella. Mitään pitkiä sähkökatkoja ei ollut. Aloitin virallisesti työt Tammikuun toisena päivänä. Samana päivänä Kainuun pelastuslaitos kutsui Kainuun kuntajohtajat yhteiseen palaveriin sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän ja Loisteen kanssa. Mukana oli myös muita viranomaisia. Osallistuimme hallintojohtajan kanssa kokoukseen etäyhteydellä. Tuossa palaverissa ymmärsin, että edessä tulisi olemaan laajempi normaaliolojen häiriötilanne koko Kainuussa.</p><p>Tykkylumen aiheuttamat sähkökatkot olivat jatkuneet jo jonkin aikaa Suomussalmella ja Hyrynsalmella. Pyynnöstä kunnat toimittivat tiedotepohjansa myös meidän muiden kuntien käyttöön.&nbsp; Määrittelimme evakuointipaikat, vedenjakelupisteet sekä paikat, joissa olisi mahdollista käydä lataamassa sähkölaitteita.&nbsp; Alustava tieto sähkökatkoihin varautumisesta lähti tekstiviestillä kyläyhdistysten yhteyshenkilöille ja digitaalisia kanavia pitkin kuntalaisille.</p><p>Kainuun pelastuslaitos otti johtovastuun tilanteesta 4.1. Pelastuslaitos ilmoitti kunnille määräajat, joiden puitteissa tilannekuva oli toimitettava pelastuslaitoksen johtokeskukseen.&nbsp; Perustimme välittömästi Kuhmoon valmiusajan johtoryhmän. Kainuun Pelastuslaitos piti meidät kiitettävästi tilanteen tasalla ja antoi kunnalle erinäisiä tietopyyntöjä sekä tehtäviä. Lisäksi kunnille määrättiin raportointivelvoite klo 9.00 ja klo 17.00.</p><p>Tässä yhteydessä en lähde kuvamaan kaikkia keskiviikon ja maanantain välisenä aikana tapahtuneita käänteitä. Esitän kuitenkin muutamia huomioita liittyen normaaliolojen häiriötilanteiden johtamiseen ja poikkeuaoloihin varautumiseen.</p><p><strong>Aivan ensimmäiseksi haluan todeta, että harjoittelu ja kouluttautuminen eivät ole turhaa</strong>. Viranomaisille järjestetään aluehallintoviraston ja Pelastusopiston toimesta runsaasti maksutonta tai hyvin edullista koulutusta normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin liittyen. Perustaidot kannattaa hankkia näistä tilaisuuksista, eikä omien tietojen päivittäminenkään haitaksi ole. Harjoittelu puolestaan auttaa hahmottamaan yhteistyökumppanit, tarpeet ja tiedottamisen merkityksen. Ilman harjoittelua yhteistyö ei suju tosipaikan tullen.</p><p><strong>Jotta voi johtaa tilannetta, on oltava tilanteen tasalla eli hankittava ajantasaista tietoa ja ennusteita.</strong> Kainuun Pelastuslaitos hankki sitä meiltä kunnilta ja muilta yhteistyötahoilta mm. ilmatieteenlaitokselta. Kuhmon kaupunki hankki sitä mm. kyläyhdistyksiltä. Uskon, että hyvällä yhteistyöllä tilannetta johtanut pelastuslaitoksen johtaja pysyi hyvin tilanteen tasalla.&nbsp; Kuhmon johtoryhmälle äärimmäisen tärkeäksi yhteistyökumppaniksi muodostuivat kyläyhdistykset. Tiesin toki yhdistysten potentiaalin, mutta olen myönteisesti yllättynyt siitä, miten ratkaisevaksi niiden rooli muodostui. &nbsp;Suomen pelastusalan keskusliitolla on ollut kylien turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä hankkeita sekä koulutuksia. Myös kylien turvallisuussuunnitelmia on laadittu. Annan täyden tuen ja tunnustuksen tälle työlle. Kuhmon kaupunki päivittää kaupungin varautumissuunnitelman, jotta olemme tulevaisuudessa entistäkin paremmin varautuneita poikkeusoloihin.</p><p><strong>Sitoutuminen tilanteen hoitamiseen korostui.</strong> Se, että toimijat sitoutuivat alusta asti jokainen hoitamaan omaa tehtävänsä, tuntui ja näkyi. Kun saimme ruokapalvelupyynnön Loisteelta hieman myöhässä, johtuen tietokatkoksesta kunnanjohtajan vaihtumisesta, lähti vastaava henkilö kunnan johtoryhmästä heti hoitamaan asian. Henkilökunta varattiin ja tarvikkeet hankittiin todella nopealla varoitusajalla. Tärkeä viesti oli, että haluamme tukea asentajien jaksamista maastossa kaikin mahdollisin tavoin. &nbsp;&nbsp;Myös vapaaehtoiset olivat valmiina kun heitä tarvittiin.</p><p><strong>Paikallistuntemuksen merkitys kriisissä korostuu. </strong>Kainuu on pääosin harvaan asuttua maaseutua. Itse tuoreena johtajana en luonnollisesti tunne ihmisiä ja toimijoita, saati yksittäisiä kyliä tai niissä asuvia ihmisiä. Mutta tiimini tuntee. Soteväki tuntee kotihoidon asiakkaat ja omaishoitajat, hallintojohtaja kylien puheenjohtajat, kyläläiset ja tekninen johtaja maaston. Tätä kokoamaamme tietoa pyrimme välittämään myös pelastuslaitokselle ja hyödyntämään omassa tiedotuksessamme ja johtamisessa.</p><p>Kainuun tykkylumen aiheuttama kriisi hoidettiin hyvin. Myös luonto antoi armoa, sillä keli pakastui juuri kun sähköt saatiin palautettua. Kun tilanne on tuoreessa muistissa, on siitä myös mahdollisuus oppia. Nyt on juuri se hetki, kun henkilökunta ja kansalaiset ovat kiinnostuneita varautumisesta.</p><p>Tässä muutamia huomioita:</p><ul><li><p>Varavoiman määrä maakunnallisesti on laajaa sähkökriisiä ajatellen liian pieni. Jokaisen maakunnan tulisi tarkastella varavoimaa tarvitsevat kriittiset kohteet, liitäntävalmiudet ja kuljettaminen. Paikallisesti tarvitaan myös pieniä siirrettäviä aggregaatteja. Riittävä varavoima ja sen hyvä organisoiminen mahdollistaa mm. kunnan normaalin palvelutoiminnan jatkamisen mahdollisimman pitkään häiriöttä. Vesi tulee hanasta, koulut ja varhaiskasvatus pyörivät ja terveysasemalla homma toimii. Hyvään varautumiseen liittyy myös polttoainejakelun varmistamisen taajamien sähkökatkoksissa.Maakuntien tulee tehdä yhteistyötä varavoiman suhteen ja aggregaatteja tulee pystyä toimittamaan nopealla aikatauluilla häiriöalueille. Kansanedustaja Mikko Kärnä tekikin tästä jo erinomaisen<a href="http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248781-suomen-siviilikriisinhallintakykya-kehitettava"> esityksen</a> koskien kylien varavoimaa. Toivottavasti asia myös realisoituu poliittiseksi päätökseksi.</p></li><li><p>Virveverkon toiminnassa ja puhelinmastojen toiminnassa oli selkeitä puutteita. Näihin tulee reagoida nopealla aikataululla. Lisäksi toivon, että virvepuhelimen käyttö tulisi arkipäiväisemmäksi kommunikaatiossa kuntaviranomaisten kanssa.</p></li><li><p>Raja-alueilla rajaviranomaisen, pelastuslaitoksen ja kuntien välistä yhteistyötä tulee tiivistää. Viranomaisten tulee harjoitella yhdessä ja laatia suunnitelma siitä, miten eri alueiden osalta toimijat vastuutetaan normaaliolojen häiriötilanteissa ja toisaalta poikkeusoloissa.</p></li><li><p>Kyläyhdistysten potentiaali harvaan asuttujen alueiden turvallisuudessa tulee tunnistaa ja tunnistaa nykyistä paremmin. Kyläyhdistykset on otettava mukaan valmiusharjoituksiin.</p></li><li><p>Harvaan asuttujen alueiden ihmiset ovat pääsääntöisesti varautuneet todella&nbsp;hyvin. Taajamaan ulkopuolella hyvin monella on varavoimaa, kaivo ja vaihtoehtoinen lämmitysjärjestelmä. Sen sijaan harvaan asuttujen alueiden taajamat, isoista kaupungeista puhumattakaan, ovat riskialuetta. Jatkossa varautumissuunnitelmissa ja evakuointisuunnitelmissa on huomioitava tämä seikka.</p></li><li><p>Sähköverkkoyhtiön vastuu ja velvoitteet tulee käydä läpi lainsäädännöllisesti. Loisteen tulee ottaa myös pikimmiten käyttöön häiriötiedottaminen tekstiviestein. Tämä malli on käytössä monin paikoin myös muualla.</p><p>&nbsp;</p></li></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aloitin Kuhmon kaupunginjohtajana 1.1.2018. Uudenvuoden tienoon ympärillä sähköt olivat usein poikki mökillämme Varajoella. Mitään pitkiä sähkökatkoja ei ollut. Aloitin virallisesti työt Tammikuun toisena päivänä. Samana päivänä Kainuun pelastuslaitos kutsui Kainuun kuntajohtajat yhteiseen palaveriin sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän ja Loisteen kanssa. Mukana oli myös muita viranomaisia. Osallistuimme hallintojohtajan kanssa kokoukseen etäyhteydellä. Tuossa palaverissa ymmärsin, että edessä tulisi olemaan laajempi normaaliolojen häiriötilanne koko Kainuussa.

Tykkylumen aiheuttamat sähkökatkot olivat jatkuneet jo jonkin aikaa Suomussalmella ja Hyrynsalmella. Pyynnöstä kunnat toimittivat tiedotepohjansa myös meidän muiden kuntien käyttöön.  Määrittelimme evakuointipaikat, vedenjakelupisteet sekä paikat, joissa olisi mahdollista käydä lataamassa sähkölaitteita.  Alustava tieto sähkökatkoihin varautumisesta lähti tekstiviestillä kyläyhdistysten yhteyshenkilöille ja digitaalisia kanavia pitkin kuntalaisille.

Kainuun pelastuslaitos otti johtovastuun tilanteesta 4.1. Pelastuslaitos ilmoitti kunnille määräajat, joiden puitteissa tilannekuva oli toimitettava pelastuslaitoksen johtokeskukseen.  Perustimme välittömästi Kuhmoon valmiusajan johtoryhmän. Kainuun Pelastuslaitos piti meidät kiitettävästi tilanteen tasalla ja antoi kunnalle erinäisiä tietopyyntöjä sekä tehtäviä. Lisäksi kunnille määrättiin raportointivelvoite klo 9.00 ja klo 17.00.

Tässä yhteydessä en lähde kuvamaan kaikkia keskiviikon ja maanantain välisenä aikana tapahtuneita käänteitä. Esitän kuitenkin muutamia huomioita liittyen normaaliolojen häiriötilanteiden johtamiseen ja poikkeuaoloihin varautumiseen.

Aivan ensimmäiseksi haluan todeta, että harjoittelu ja kouluttautuminen eivät ole turhaa. Viranomaisille järjestetään aluehallintoviraston ja Pelastusopiston toimesta runsaasti maksutonta tai hyvin edullista koulutusta normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin liittyen. Perustaidot kannattaa hankkia näistä tilaisuuksista, eikä omien tietojen päivittäminenkään haitaksi ole. Harjoittelu puolestaan auttaa hahmottamaan yhteistyökumppanit, tarpeet ja tiedottamisen merkityksen. Ilman harjoittelua yhteistyö ei suju tosipaikan tullen.

Jotta voi johtaa tilannetta, on oltava tilanteen tasalla eli hankittava ajantasaista tietoa ja ennusteita. Kainuun Pelastuslaitos hankki sitä meiltä kunnilta ja muilta yhteistyötahoilta mm. ilmatieteenlaitokselta. Kuhmon kaupunki hankki sitä mm. kyläyhdistyksiltä. Uskon, että hyvällä yhteistyöllä tilannetta johtanut pelastuslaitoksen johtaja pysyi hyvin tilanteen tasalla.  Kuhmon johtoryhmälle äärimmäisen tärkeäksi yhteistyökumppaniksi muodostuivat kyläyhdistykset. Tiesin toki yhdistysten potentiaalin, mutta olen myönteisesti yllättynyt siitä, miten ratkaisevaksi niiden rooli muodostui.  Suomen pelastusalan keskusliitolla on ollut kylien turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä hankkeita sekä koulutuksia. Myös kylien turvallisuussuunnitelmia on laadittu. Annan täyden tuen ja tunnustuksen tälle työlle. Kuhmon kaupunki päivittää kaupungin varautumissuunnitelman, jotta olemme tulevaisuudessa entistäkin paremmin varautuneita poikkeusoloihin.

Sitoutuminen tilanteen hoitamiseen korostui. Se, että toimijat sitoutuivat alusta asti jokainen hoitamaan omaa tehtävänsä, tuntui ja näkyi. Kun saimme ruokapalvelupyynnön Loisteelta hieman myöhässä, johtuen tietokatkoksesta kunnanjohtajan vaihtumisesta, lähti vastaava henkilö kunnan johtoryhmästä heti hoitamaan asian. Henkilökunta varattiin ja tarvikkeet hankittiin todella nopealla varoitusajalla. Tärkeä viesti oli, että haluamme tukea asentajien jaksamista maastossa kaikin mahdollisin tavoin.   Myös vapaaehtoiset olivat valmiina kun heitä tarvittiin.

Paikallistuntemuksen merkitys kriisissä korostuu. Kainuu on pääosin harvaan asuttua maaseutua. Itse tuoreena johtajana en luonnollisesti tunne ihmisiä ja toimijoita, saati yksittäisiä kyliä tai niissä asuvia ihmisiä. Mutta tiimini tuntee. Soteväki tuntee kotihoidon asiakkaat ja omaishoitajat, hallintojohtaja kylien puheenjohtajat, kyläläiset ja tekninen johtaja maaston. Tätä kokoamaamme tietoa pyrimme välittämään myös pelastuslaitokselle ja hyödyntämään omassa tiedotuksessamme ja johtamisessa.

Kainuun tykkylumen aiheuttama kriisi hoidettiin hyvin. Myös luonto antoi armoa, sillä keli pakastui juuri kun sähköt saatiin palautettua. Kun tilanne on tuoreessa muistissa, on siitä myös mahdollisuus oppia. Nyt on juuri se hetki, kun henkilökunta ja kansalaiset ovat kiinnostuneita varautumisesta.

Tässä muutamia huomioita:

  • Varavoiman määrä maakunnallisesti on laajaa sähkökriisiä ajatellen liian pieni. Jokaisen maakunnan tulisi tarkastella varavoimaa tarvitsevat kriittiset kohteet, liitäntävalmiudet ja kuljettaminen. Paikallisesti tarvitaan myös pieniä siirrettäviä aggregaatteja. Riittävä varavoima ja sen hyvä organisoiminen mahdollistaa mm. kunnan normaalin palvelutoiminnan jatkamisen mahdollisimman pitkään häiriöttä. Vesi tulee hanasta, koulut ja varhaiskasvatus pyörivät ja terveysasemalla homma toimii. Hyvään varautumiseen liittyy myös polttoainejakelun varmistamisen taajamien sähkökatkoksissa.Maakuntien tulee tehdä yhteistyötä varavoiman suhteen ja aggregaatteja tulee pystyä toimittamaan nopealla aikatauluilla häiriöalueille. Kansanedustaja Mikko Kärnä tekikin tästä jo erinomaisen esityksen koskien kylien varavoimaa. Toivottavasti asia myös realisoituu poliittiseksi päätökseksi.

  • Virveverkon toiminnassa ja puhelinmastojen toiminnassa oli selkeitä puutteita. Näihin tulee reagoida nopealla aikataululla. Lisäksi toivon, että virvepuhelimen käyttö tulisi arkipäiväisemmäksi kommunikaatiossa kuntaviranomaisten kanssa.

  • Raja-alueilla rajaviranomaisen, pelastuslaitoksen ja kuntien välistä yhteistyötä tulee tiivistää. Viranomaisten tulee harjoitella yhdessä ja laatia suunnitelma siitä, miten eri alueiden osalta toimijat vastuutetaan normaaliolojen häiriötilanteissa ja toisaalta poikkeusoloissa.

  • Kyläyhdistysten potentiaali harvaan asuttujen alueiden turvallisuudessa tulee tunnistaa ja tunnistaa nykyistä paremmin. Kyläyhdistykset on otettava mukaan valmiusharjoituksiin.

  • Harvaan asuttujen alueiden ihmiset ovat pääsääntöisesti varautuneet todella hyvin. Taajamaan ulkopuolella hyvin monella on varavoimaa, kaivo ja vaihtoehtoinen lämmitysjärjestelmä. Sen sijaan harvaan asuttujen alueiden taajamat, isoista kaupungeista puhumattakaan, ovat riskialuetta. Jatkossa varautumissuunnitelmissa ja evakuointisuunnitelmissa on huomioitava tämä seikka.

  • Sähköverkkoyhtiön vastuu ja velvoitteet tulee käydä läpi lainsäädännöllisesti. Loisteen tulee ottaa myös pikimmiten käyttöön häiriötiedottaminen tekstiviestein. Tämä malli on käytössä monin paikoin myös muualla.

     

]]>
14 http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249114-ajatuksia-kainuun-sahkokriisista#comments Kotimaa Sähkökriisi Tykkylumi Varautuminen Sun, 14 Jan 2018 08:29:31 +0000 Tytti Määttä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249114-ajatuksia-kainuun-sahkokriisista
Aktiivisinkaan kansalaisyhteiskunta ei voi korvata poliisin palveluita http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247551-aktiivisinkaan-kansalaisyhteiskunta-ei-voi-korvata-poliisin-palveluita <p>Keskeinen peruselementti asukkaiden ja kuntalaisten hyvinvoinnissa on turvallisuus. Tähän liittyvät niin sanotut kovat turvallisuuspalvelut, joita yhteiskunnan eri organisaatiot tuottavat sekä ihmisten keskinäiseen luottamukseen perustuva turvallisuuden tunne.</p><p>Hyvä turvallisuus syntyy usean eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Turvallisuutta edistävät turvallinen koti-, asuin- ja työympäristö, toimivat peruspalvelut, hyvin suunniteltu liikenneympäristö, avun saanti silloin, kun sitä tarvitaan. Hyvä turvallisuustilanne on kunnalle kilpailuetu.</p><p>Poliisin kykyä tulla paikalle hälytystehtävissä kuvataan toimintavalmiusajalla. Toimintavalmiusaika mittaa aikaa kansalaisen hätäpuheluun vastaamisesta kaikkine viiveineen siihen saakka, kun poliisin partio saapuu tehtäväpaikalle. Vuonna 2014 voimaan tulleen uudistuksen seurauksena paikallispoliisin henkilöstövahvuus kasvoi liikkuvan poliisin yhdistyttyä paikallispoliisiin. Poliisin mukaan tämä helpottaa muun muassa kiireellisten hälytystehtävien hoitamista.</p><p>On kuitenkin niin, että poliisin toimintavalmiudessa erityisesti A- tehtävissä, mutta myös A- ja B-luokissa on poliisilaitosten kesken merkittäviä eroja. Myös viimeisimmän poliisibarometrin mukaan kansalaiset arvioivat, että poliisin tulo paikalle kestää pidempään kuin ennen, eritysesti kun verrataan aikaan ennen 2010-lukua. 2016 noin 21 % vastaajista arveli, että avun saamiseen menisi yli puoli tuntia.</p><p>Toisille tämä valitettavasti on arkipäivää. &nbsp;Toki harvaan asutulla alueella asuvat ihmiset ymmärtävät, että palvelu ei ole nurkan takana, mutta ongelman muodostaa se, että et voi olla varma kestääkö poliisilla tulla paikalle alle puolituntia vai yli tunnin. Tämä johtuu siitä, että poliisipartion sen hetkinen sijainti vaikuttaa merkittävästi vasteaikaan.</p><p>Poliisibarometrin mukaan poliisin on nähty partioivan vastaajien lähiympäristössä aiempaa harvemmin. Lääninjakokohtaisessa tarkastelussa erot ovat suhteellisen suuria. Etelä-Suomessa noin 42 % vastaajista oli nähnyt poliisin partioivan asuinalueellaan päivittäin tai viikoittain. Osuus oli Itä-Suomessa 38 %, Länsi-Suomessa 30 %, Lapissa 24 % ja Oulun läänissä 21 %.</p><p>Nämä molemmat seikat heikentävät turvallisuuden tunnetta, voivat lisätä oman käden oikeuden käyttöä sekä rikollisuutta. Myös liikenneturvallisuus voi heikentyä, kun rattijuopot ja kaahailijat tietävät, että kiinnijäämisen mahdollisuus on pieni.</p><p>Resurssit eivät siis ole täysin kunnossa. Sillä, jos harvaan asutun maaseudun asukkaita palveltaisiin nykyistä paremmin, niin alueen kaupunkiseudut nilkuttaisivat vielä enemmän. Vaikka tilanne on tämä, olen kehottanut ja poliisikin kehottaa, että kaikki rikokset ja avuntarve tulee tuoda poliisiin tietoon. Pahin tilanne on se, että eletään kuvitelmassa.</p><p>Sisäinen turvallisuus ei ole vain viranomaisten yhteisponnistelua vaan se on myös meidän jokaisen henkilökohtainen vastuu. Jokainen voi itse arjen valinnoillaan vaikuttaa tietoturvaan, kodin turvallisuuteen, varautua häiriötilanteisiin ja tarjota naapuriapua. Mikään näistä ei kuitenkaan poista tarvetta viranomaisapuun kun siihen on tarve. &nbsp;Alueellinen tasavertaisuus ei aina valitettavasti toteudu tänä päivänä. <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/enontekio-jaamassa-ilman-poliisia-jarkyttynyt-kansanedustaja-vaatii-risikkoa-laittamaan-alaisensa-kurin/6694894#gs.AGbcGm8">Näin on käymässä nyt myös Enontekiön kunnassa.</a></p><p>Aktiivisinkaan kansalaisyhteiskunta ei voi hoitaa poliisin tehtäviä. Poliisihallinnon uudistuksen tuli olla hallinnon uudistus, ei tapa karsia poliiseja harvaan asutun maaseudun kunnista.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskeinen peruselementti asukkaiden ja kuntalaisten hyvinvoinnissa on turvallisuus. Tähän liittyvät niin sanotut kovat turvallisuuspalvelut, joita yhteiskunnan eri organisaatiot tuottavat sekä ihmisten keskinäiseen luottamukseen perustuva turvallisuuden tunne.

Hyvä turvallisuus syntyy usean eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Turvallisuutta edistävät turvallinen koti-, asuin- ja työympäristö, toimivat peruspalvelut, hyvin suunniteltu liikenneympäristö, avun saanti silloin, kun sitä tarvitaan. Hyvä turvallisuustilanne on kunnalle kilpailuetu.

Poliisin kykyä tulla paikalle hälytystehtävissä kuvataan toimintavalmiusajalla. Toimintavalmiusaika mittaa aikaa kansalaisen hätäpuheluun vastaamisesta kaikkine viiveineen siihen saakka, kun poliisin partio saapuu tehtäväpaikalle. Vuonna 2014 voimaan tulleen uudistuksen seurauksena paikallispoliisin henkilöstövahvuus kasvoi liikkuvan poliisin yhdistyttyä paikallispoliisiin. Poliisin mukaan tämä helpottaa muun muassa kiireellisten hälytystehtävien hoitamista.

On kuitenkin niin, että poliisin toimintavalmiudessa erityisesti A- tehtävissä, mutta myös A- ja B-luokissa on poliisilaitosten kesken merkittäviä eroja. Myös viimeisimmän poliisibarometrin mukaan kansalaiset arvioivat, että poliisin tulo paikalle kestää pidempään kuin ennen, eritysesti kun verrataan aikaan ennen 2010-lukua. 2016 noin 21 % vastaajista arveli, että avun saamiseen menisi yli puoli tuntia.

Toisille tämä valitettavasti on arkipäivää.  Toki harvaan asutulla alueella asuvat ihmiset ymmärtävät, että palvelu ei ole nurkan takana, mutta ongelman muodostaa se, että et voi olla varma kestääkö poliisilla tulla paikalle alle puolituntia vai yli tunnin. Tämä johtuu siitä, että poliisipartion sen hetkinen sijainti vaikuttaa merkittävästi vasteaikaan.

Poliisibarometrin mukaan poliisin on nähty partioivan vastaajien lähiympäristössä aiempaa harvemmin. Lääninjakokohtaisessa tarkastelussa erot ovat suhteellisen suuria. Etelä-Suomessa noin 42 % vastaajista oli nähnyt poliisin partioivan asuinalueellaan päivittäin tai viikoittain. Osuus oli Itä-Suomessa 38 %, Länsi-Suomessa 30 %, Lapissa 24 % ja Oulun läänissä 21 %.

Nämä molemmat seikat heikentävät turvallisuuden tunnetta, voivat lisätä oman käden oikeuden käyttöä sekä rikollisuutta. Myös liikenneturvallisuus voi heikentyä, kun rattijuopot ja kaahailijat tietävät, että kiinnijäämisen mahdollisuus on pieni.

Resurssit eivät siis ole täysin kunnossa. Sillä, jos harvaan asutun maaseudun asukkaita palveltaisiin nykyistä paremmin, niin alueen kaupunkiseudut nilkuttaisivat vielä enemmän. Vaikka tilanne on tämä, olen kehottanut ja poliisikin kehottaa, että kaikki rikokset ja avuntarve tulee tuoda poliisiin tietoon. Pahin tilanne on se, että eletään kuvitelmassa.

Sisäinen turvallisuus ei ole vain viranomaisten yhteisponnistelua vaan se on myös meidän jokaisen henkilökohtainen vastuu. Jokainen voi itse arjen valinnoillaan vaikuttaa tietoturvaan, kodin turvallisuuteen, varautua häiriötilanteisiin ja tarjota naapuriapua. Mikään näistä ei kuitenkaan poista tarvetta viranomaisapuun kun siihen on tarve.  Alueellinen tasavertaisuus ei aina valitettavasti toteudu tänä päivänä. Näin on käymässä nyt myös Enontekiön kunnassa.

Aktiivisinkaan kansalaisyhteiskunta ei voi hoitaa poliisin tehtäviä. Poliisihallinnon uudistuksen tuli olla hallinnon uudistus, ei tapa karsia poliiseja harvaan asutun maaseudun kunnista.

 

]]>
1 http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247551-aktiivisinkaan-kansalaisyhteiskunta-ei-voi-korvata-poliisin-palveluita#comments Maaseutu Poliisi Turvallisuus Wed, 13 Dec 2017 12:44:09 +0000 Tytti Määttä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247551-aktiivisinkaan-kansalaisyhteiskunta-ei-voi-korvata-poliisin-palveluita
Eivätkö maailmamme enää kohtaa? Elämää maaseudulla ja kaupungissa http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245826-eivatko-maailmamme-enaa-kohtaa-elamaa-maaseudulla-ja-kaupungissa <p>Olen viimepäivinä miettinyt, ovatko Suomen sisäiset erot kasvaneet niin suuriksi, että emme enää tunne toisiamme. Vasemmistonuoret järjestävät bussikyydin yläluokkaretkelle ja somessa ammutaan enemmän kuin navetassa. Tosin pystykorvan tähtäin on suunnattu poterosta nousevaan kaupunkilaisen tai maalaisen otsaan.</p><p>Tuntuu pahalta. Tuntuu samalta kuin muuttaessani Turkuun ymmärsin, että en ole ns. eliittiluokiosta. Tai, että minulla ei ole sitä sukunimeä, jonka esivanhemmat rakensivat kaupungin. Silloin ymmärsin ensimmäistä kertaa myös suomalaisen yhteiskunnan hienoimman piirteen. Minä olin siinä siksi, että myös minulla oli ollut mahdollisuus saada omassa pienessä maalaiskoulussa laadukasta perusopetusta ja lukiokoulutusta. Meillä oli vain yksi yläkoulu ja yksi lukio. Olimme kaikki samalla viivalla taustaan katsomatta.</p><p>Olen asunut omasta elämästäni kaupungissa 10 vuotta. Ensin Turussa, useissa eri kaupunginosissa ja sittemmin Helsingissä Kalliossa ja Haagassa.&nbsp; Olin mukana Turun kaupungin päätöksenteossa. Olen asunut lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni maatilalla, jossa ensin yrittäjinä olivat isovanhempani ja sittemmin omat vanhempani. Osaan lypsää lehmää siinä missä nautin latten juomisesta helsinkiläisessä kahvilassa. Minulla on kokemusta erilaisista asumisen tavoista: maatila, rivitalo, omakotitalo, kerrostalo,&nbsp;kimppakämppä,&nbsp;vuokra-asuminen, omistusasuminen. Uskon, että minunlaisiani on suomessa muitakin. Meillä on kokemuksia erilaisista tavoista elää.</p><p>Minulla oli Turussa ja Helsingissä ollessani ikävä kotiseudulle. Pääsin lopulta toteuttamaan paluumuuttounelmani, kun sain kunnian tulla valituksi oman syntymäkuntani kunnanjohtajaksi. Pääsin vihdoin tekemään hyvää sen kunnan ja yhteisön eteen, joka oli minut kasvattanut. Vuodenvaihteessa muutamme perheemme kanssa Kuhmoon.</p><p>Kuhmon lähihistoria ja Suomi 100-vuotta on saanut minut muistelemaan sitä, kuinka lyhyessä ajassa yhteiskuntamme on lopulta vaurastunut.&nbsp; Miten Suomi asutettiin ja millaisissa oloissa ihmiset elivät vielä sotienkin jälkeen. Yhteinen tavoite oli rakentaa Suomesta hyvinvointiyhteiskunta ja nostaa kansa köyhyydestä koulutuksen avulla. Maaseudun isojen perheiden lapset saivat peruskoulutuksen kotiseudullaan ja muuttivat sitten rakentamaan kaupunkeja ja niiden vaurautta. Osa muutti Ruotsiin tai kauemmas. Näiden suurten ikäluokkien vanhempia asuu edelleen syvällä maaseudulla ja he jos&nbsp;ketkä ovat palvelunsa sinne ansainneet.</p><p>Suomen esimerkki osoittaa maailmanlaajuisesti poikkeuksellisenkin ilmiön: Meillä asuinpaikka ja sosiaalinen asema ei ole ratkaissut menestymisen mahdollisuuksia. Näin tulisi mielestäni olla myös jatkossa. Maaseudun lapset ja nuoret ovat monissa maissa heikommassa asemassa. Yksi syy kiihtyvään kaupungistumiseen esimerkiksi Afrikassa, on ihmisten halu nousta köyhyydestä. Kaupungistuminen aiheuttaa samalla kuitenkin ikäviä sivuilmiöitä kuten slummiutumista.&nbsp; Olisiko Suomen maallista löydettävissä ratkaisuja myös globaaleihin kysymyksiin. Kyllä, jos elämä maaseudulla luo mahdollisuuksia.</p><p>Ennakkoluuloja synnyttää usein se, että toinen on itselle vieras. Maijalla ei ole kokemusta maaseudun nykyaikaisesta elämästä ja Matti tuntee olonsa vieraaksi jo maakunnan keskuskaupungissa. Itse toivoisin enemmän kohtaamista ja ymmärryksen lisäämistä sekä toisen valintojen kunnioittamista. Sosiaalinen media olisi oiva väline lisätä tätä vuorovaikutusta myönteisellä tavalla. Toinen vaihtoehto on, että maailmamme eivät kohtaa ja se syventää vastakkainasettelua.</p><p>Itse elän täyttä elämää maaseudulla. Minulle kaikki tärkeä on täällä lähellä.</p> Olen viimepäivinä miettinyt, ovatko Suomen sisäiset erot kasvaneet niin suuriksi, että emme enää tunne toisiamme. Vasemmistonuoret järjestävät bussikyydin yläluokkaretkelle ja somessa ammutaan enemmän kuin navetassa. Tosin pystykorvan tähtäin on suunnattu poterosta nousevaan kaupunkilaisen tai maalaisen otsaan.

Tuntuu pahalta. Tuntuu samalta kuin muuttaessani Turkuun ymmärsin, että en ole ns. eliittiluokiosta. Tai, että minulla ei ole sitä sukunimeä, jonka esivanhemmat rakensivat kaupungin. Silloin ymmärsin ensimmäistä kertaa myös suomalaisen yhteiskunnan hienoimman piirteen. Minä olin siinä siksi, että myös minulla oli ollut mahdollisuus saada omassa pienessä maalaiskoulussa laadukasta perusopetusta ja lukiokoulutusta. Meillä oli vain yksi yläkoulu ja yksi lukio. Olimme kaikki samalla viivalla taustaan katsomatta.

Olen asunut omasta elämästäni kaupungissa 10 vuotta. Ensin Turussa, useissa eri kaupunginosissa ja sittemmin Helsingissä Kalliossa ja Haagassa.  Olin mukana Turun kaupungin päätöksenteossa. Olen asunut lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni maatilalla, jossa ensin yrittäjinä olivat isovanhempani ja sittemmin omat vanhempani. Osaan lypsää lehmää siinä missä nautin latten juomisesta helsinkiläisessä kahvilassa. Minulla on kokemusta erilaisista asumisen tavoista: maatila, rivitalo, omakotitalo, kerrostalo, kimppakämppä, vuokra-asuminen, omistusasuminen. Uskon, että minunlaisiani on suomessa muitakin. Meillä on kokemuksia erilaisista tavoista elää.

Minulla oli Turussa ja Helsingissä ollessani ikävä kotiseudulle. Pääsin lopulta toteuttamaan paluumuuttounelmani, kun sain kunnian tulla valituksi oman syntymäkuntani kunnanjohtajaksi. Pääsin vihdoin tekemään hyvää sen kunnan ja yhteisön eteen, joka oli minut kasvattanut. Vuodenvaihteessa muutamme perheemme kanssa Kuhmoon.

Kuhmon lähihistoria ja Suomi 100-vuotta on saanut minut muistelemaan sitä, kuinka lyhyessä ajassa yhteiskuntamme on lopulta vaurastunut.  Miten Suomi asutettiin ja millaisissa oloissa ihmiset elivät vielä sotienkin jälkeen. Yhteinen tavoite oli rakentaa Suomesta hyvinvointiyhteiskunta ja nostaa kansa köyhyydestä koulutuksen avulla. Maaseudun isojen perheiden lapset saivat peruskoulutuksen kotiseudullaan ja muuttivat sitten rakentamaan kaupunkeja ja niiden vaurautta. Osa muutti Ruotsiin tai kauemmas. Näiden suurten ikäluokkien vanhempia asuu edelleen syvällä maaseudulla ja he jos ketkä ovat palvelunsa sinne ansainneet.

Suomen esimerkki osoittaa maailmanlaajuisesti poikkeuksellisenkin ilmiön: Meillä asuinpaikka ja sosiaalinen asema ei ole ratkaissut menestymisen mahdollisuuksia. Näin tulisi mielestäni olla myös jatkossa. Maaseudun lapset ja nuoret ovat monissa maissa heikommassa asemassa. Yksi syy kiihtyvään kaupungistumiseen esimerkiksi Afrikassa, on ihmisten halu nousta köyhyydestä. Kaupungistuminen aiheuttaa samalla kuitenkin ikäviä sivuilmiöitä kuten slummiutumista.  Olisiko Suomen maallista löydettävissä ratkaisuja myös globaaleihin kysymyksiin. Kyllä, jos elämä maaseudulla luo mahdollisuuksia.

Ennakkoluuloja synnyttää usein se, että toinen on itselle vieras. Maijalla ei ole kokemusta maaseudun nykyaikaisesta elämästä ja Matti tuntee olonsa vieraaksi jo maakunnan keskuskaupungissa. Itse toivoisin enemmän kohtaamista ja ymmärryksen lisäämistä sekä toisen valintojen kunnioittamista. Sosiaalinen media olisi oiva väline lisätä tätä vuorovaikutusta myönteisellä tavalla. Toinen vaihtoehto on, että maailmamme eivät kohtaa ja se syventää vastakkainasettelua.

Itse elän täyttä elämää maaseudulla. Minulle kaikki tärkeä on täällä lähellä.

]]>
8 http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245826-eivatko-maailmamme-enaa-kohtaa-elamaa-maaseudulla-ja-kaupungissa#comments Kotimaa Kaupunki Maaseutu Vastakkainasettelu Thu, 09 Nov 2017 14:42:18 +0000 Tytti Määttä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245826-eivatko-maailmamme-enaa-kohtaa-elamaa-maaseudulla-ja-kaupungissa
Vaatimus koko Suomen asuttuna pitämisestä on harha http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244412-vaatimus-koko-suomen-asuttuna-pitamisesta-on-harha <p>Kaupungin ja maaseudun ristiriitaulottuvuus on ollut Suomessa yksi politiikan käyttövoima. C21-kaupunkien kokoontuminen saikin aikaan myrskyn vesilasissa. Itse kunnanjohtajana ja entisenä Turun kaupunginvaltuutettuna ymmärrän todella hyvin kaupunginjohtajien tavoitteen, joka on kehittää omaa kaupunkiaan. Johtajat ovat oikeassa siinä, että Suomessa tarvitaan ohjelmallista kaupunkipolitiikkaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaupunkipolitiikka ei ole kaupungistumispolitiikkaa.</p><p>Suomessa tarvitaan ehdottomasti niin uutta maaseutupolitikkaa kuin ohjelmallista kaupunkipolitiikkaa. Näille politiikan aloille on tyypillistä poikkisektoraalisuus, jolloin ne tuppaavat jäämään niin sanottujen perinteisten sektoripolitiikkojen jalkoihin. Erilaisten päätösten kokonaisvaikutukset jäävät arvioimatta herkästi. Maaseutupolitiikan ja kaupunkipolitiikan lähtökohtana onkin enemmän ihmis- ja yhteisölähtöinen politiikka kuin instituuttioista ja organisaatioista voimaa ammentavat näkökulmat.</p><p>Tuntuu siltä, että maaseutu- ja kaupunkipolitiikka kehittyvät puolueiden ulottumattomissa ja vetovastuu on perinteisen politiikan ulkopuolisilla tahoilla. Maaseutupolitiikka onkin Suomessa käytännöllisesti katsottuna ollut virkamiestyötä, jossa hallinto, kehittämistyö, tutkimus ja politiikka sekoittuvat toisiinsa.</p><p>Kaupunginjohtajat viittaavat lausunnossaan kuitenkin myös aluepoliittiseen keskusteluun. &rdquo;Tasapainoisen aluekehityksen kannalta puolestaan on olennaista, että meillä on elinvoimaisia maakuntien keskuskaupunkeja.&rdquo; Tämä on selvää. Keskuskaupunkien kehittyminen ei saa kuitenkaan tapahtua sellaisilla aluepoliittisilla toimilla, jotka keskittävät työtä ja palveluja tarpeettomasti maakunnista maakuntakeskuksiin.</p><p>Suomalaisten asenteissa on historian valossa ollut selkeä peruslinja, kun on puhuttu koko maan asuttuna pitämisestä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat <a href="https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002902111.html">uutisoi 20.5.2016</a> , että valtaosa suomalaisista pitäisi koko maan asuttuna. &rdquo;HS:n gallupin mukaan 65 prosenttia suomalaisista säilyttäisi maakunnatkin elinvoimaisina, vaikka siitä syntyisi kustannuksia veronmaksajille. Vain 28 prosenttia vastustaa ajatusta.&rdquo;</p><p>Riku Rantala <a href="https://www.hs.fi/matka/art-2000005407442.html">kirjoitti 14.10.2017 </a>Helsingin Sanomissa: &nbsp;&rdquo;Suomalaisista on hieno ajatus, että pidettäisiin koko Suomi asuttuna &ndash; todellisuudessa toimimme juuri päinvastoin&rdquo;.</p><p>Rantala kuvaa kirjoituksessaan tilaisuutta, jossa &rdquo;Ekonomisti luki madonluvut siitä, miten Suomi tyhjentyy isoihin kaupunkeihin nopeammin kuin on oletettu. Muualle ei enää rakenneta. Ei kannata. &rdquo;</p><p>Rantala kysyy: &rdquo;Pitäisikö pian kysyä muiltakin kuin suomalaisilta, kiinnostaisiko toimiva perusinfra maailman vakaimmassa valtiossa?&rdquo; Kyllä pitäisi ja on kysytty. Investoijia Suomeen löytyy myös maamme rajojen ulkopuolelta, onneksi. Sen sijaan sietää kysyä, miksi rahoittajilla ja osalla päättäjistä loppuu tulevaisuuden usko maaseudusta puhuttaessa.</p><p>Maaseudun pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on jatkuvasti pula osaavasta työvoimasta. Työvoiman liikkuvuus ja osaavan työvoiman saatavuus sekä investoinneille saatava rahoitus ovat olennainen kysymys myös maaseudulla sijaitsevien yritysten kasvun ja tulevaisuuden kannalta. On selvää, että ilman osaavaa työvoimaa alueen resurssit jäävät hyödyntämättä.</p><p>Vaatimus koko Suomen asuttuna pitämisestä on kuitenkin harha. Jo termiin &rdquo;pitäminen&rdquo; liittyy maaseudun alisteinen asema toiminnan kohteena olemisesta. Suomen kilpailukyky edellyttää maaseudun voimavarojen hyödyntämistä. Siihen hommaan tarvitaan myös ihmisiä. Kyse ei ole keinotekoisesta toiminnasta vaan siitä, että tuottava toiminta tarvitsee taakseen toimeliaita ihmisiä niin maaseudulla kuin kaupungeissa.</p><p>Yhtä absurdi ajatus kuin koko maan asuttuna pitäminen, on ajatus siitä, että maaseudun asuinpaikakseen valinneiden tulisi selvitä ilman yhteiskunnan palveluita. &nbsp;Sen sijaan kaupungin valinneilta tällaista ei edellytetä. Kaikkea toimintaa ei maaseudullakaan voida korvata aktiivisella kansalaisyhteiskunnallisella toiminnalla. Esimerkiksi viranomais- ja turvallisuuspalveluja.</p><p>Ehdotankin, että unohdetaan pinnallinen keskustelu &rdquo;koko maan asuttuna pitämisestä&rdquo; ja keskitytään vaikuttavaan kaupunki- ja maaseutupolitiikkaan. Perinteistä aluepolitiikkaankin tarvitaan toki niin Helsingissä kuin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Tästä muistutti viimeksi Paavo Lipponen <a href="https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005363168.html">Helsingin Sanomissa 12.9.2017</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>Lue lisää:</p><p><a href="http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242041-monipaikka-asuminen-on-ollut-megatrendi-suomessa-jo-pitkaan">Monipaikka asuminen on ollut megatrendi Suomessa jo pitkään.</a></p><p><a href="http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237919-pitkajanteinen-ja-johdonmukainen-alueellistaminen-vaatii-paatoksia-hallitukselta">Pitkäjänteinen ja johdonmukainen alueellistaminen vaatii päätöksiä hallitukselta</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaupungin ja maaseudun ristiriitaulottuvuus on ollut Suomessa yksi politiikan käyttövoima. C21-kaupunkien kokoontuminen saikin aikaan myrskyn vesilasissa. Itse kunnanjohtajana ja entisenä Turun kaupunginvaltuutettuna ymmärrän todella hyvin kaupunginjohtajien tavoitteen, joka on kehittää omaa kaupunkiaan. Johtajat ovat oikeassa siinä, että Suomessa tarvitaan ohjelmallista kaupunkipolitiikkaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaupunkipolitiikka ei ole kaupungistumispolitiikkaa.

Suomessa tarvitaan ehdottomasti niin uutta maaseutupolitikkaa kuin ohjelmallista kaupunkipolitiikkaa. Näille politiikan aloille on tyypillistä poikkisektoraalisuus, jolloin ne tuppaavat jäämään niin sanottujen perinteisten sektoripolitiikkojen jalkoihin. Erilaisten päätösten kokonaisvaikutukset jäävät arvioimatta herkästi. Maaseutupolitiikan ja kaupunkipolitiikan lähtökohtana onkin enemmän ihmis- ja yhteisölähtöinen politiikka kuin instituuttioista ja organisaatioista voimaa ammentavat näkökulmat.

Tuntuu siltä, että maaseutu- ja kaupunkipolitiikka kehittyvät puolueiden ulottumattomissa ja vetovastuu on perinteisen politiikan ulkopuolisilla tahoilla. Maaseutupolitiikka onkin Suomessa käytännöllisesti katsottuna ollut virkamiestyötä, jossa hallinto, kehittämistyö, tutkimus ja politiikka sekoittuvat toisiinsa.

Kaupunginjohtajat viittaavat lausunnossaan kuitenkin myös aluepoliittiseen keskusteluun. ”Tasapainoisen aluekehityksen kannalta puolestaan on olennaista, että meillä on elinvoimaisia maakuntien keskuskaupunkeja.” Tämä on selvää. Keskuskaupunkien kehittyminen ei saa kuitenkaan tapahtua sellaisilla aluepoliittisilla toimilla, jotka keskittävät työtä ja palveluja tarpeettomasti maakunnista maakuntakeskuksiin.

Suomalaisten asenteissa on historian valossa ollut selkeä peruslinja, kun on puhuttu koko maan asuttuna pitämisestä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi 20.5.2016 , että valtaosa suomalaisista pitäisi koko maan asuttuna. ”HS:n gallupin mukaan 65 prosenttia suomalaisista säilyttäisi maakunnatkin elinvoimaisina, vaikka siitä syntyisi kustannuksia veronmaksajille. Vain 28 prosenttia vastustaa ajatusta.”

Riku Rantala kirjoitti 14.10.2017 Helsingin Sanomissa:  ”Suomalaisista on hieno ajatus, että pidettäisiin koko Suomi asuttuna – todellisuudessa toimimme juuri päinvastoin”.

Rantala kuvaa kirjoituksessaan tilaisuutta, jossa ”Ekonomisti luki madonluvut siitä, miten Suomi tyhjentyy isoihin kaupunkeihin nopeammin kuin on oletettu. Muualle ei enää rakenneta. Ei kannata. ”

Rantala kysyy: ”Pitäisikö pian kysyä muiltakin kuin suomalaisilta, kiinnostaisiko toimiva perusinfra maailman vakaimmassa valtiossa?” Kyllä pitäisi ja on kysytty. Investoijia Suomeen löytyy myös maamme rajojen ulkopuolelta, onneksi. Sen sijaan sietää kysyä, miksi rahoittajilla ja osalla päättäjistä loppuu tulevaisuuden usko maaseudusta puhuttaessa.

Maaseudun pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on jatkuvasti pula osaavasta työvoimasta. Työvoiman liikkuvuus ja osaavan työvoiman saatavuus sekä investoinneille saatava rahoitus ovat olennainen kysymys myös maaseudulla sijaitsevien yritysten kasvun ja tulevaisuuden kannalta. On selvää, että ilman osaavaa työvoimaa alueen resurssit jäävät hyödyntämättä.

Vaatimus koko Suomen asuttuna pitämisestä on kuitenkin harha. Jo termiin ”pitäminen” liittyy maaseudun alisteinen asema toiminnan kohteena olemisesta. Suomen kilpailukyky edellyttää maaseudun voimavarojen hyödyntämistä. Siihen hommaan tarvitaan myös ihmisiä. Kyse ei ole keinotekoisesta toiminnasta vaan siitä, että tuottava toiminta tarvitsee taakseen toimeliaita ihmisiä niin maaseudulla kuin kaupungeissa.

Yhtä absurdi ajatus kuin koko maan asuttuna pitäminen, on ajatus siitä, että maaseudun asuinpaikakseen valinneiden tulisi selvitä ilman yhteiskunnan palveluita.  Sen sijaan kaupungin valinneilta tällaista ei edellytetä. Kaikkea toimintaa ei maaseudullakaan voida korvata aktiivisella kansalaisyhteiskunnallisella toiminnalla. Esimerkiksi viranomais- ja turvallisuuspalveluja.

Ehdotankin, että unohdetaan pinnallinen keskustelu ”koko maan asuttuna pitämisestä” ja keskitytään vaikuttavaan kaupunki- ja maaseutupolitiikkaan. Perinteistä aluepolitiikkaankin tarvitaan toki niin Helsingissä kuin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Tästä muistutti viimeksi Paavo Lipponen Helsingin Sanomissa 12.9.2017.

 

Lue lisää:

Monipaikka asuminen on ollut megatrendi Suomessa jo pitkään.

Pitkäjänteinen ja johdonmukainen alueellistaminen vaatii päätöksiä hallitukselta

 

 

]]>
12 http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244412-vaatimus-koko-suomen-asuttuna-pitamisesta-on-harha#comments Kotimaa C21 Kaupunkipolitiikka Maaseutupolitiikka Sat, 14 Oct 2017 07:18:56 +0000 Tytti Määttä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244412-vaatimus-koko-suomen-asuttuna-pitamisesta-on-harha
Johtajuudesta ja tytöistä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244247-johtajuudesta-ja-tytoista <p>&nbsp;</p><p>&quot;Onko sinua koskaan tytötelty tai ammattitaitoasi kyseenalaistettu työssäsi?&quot;</p><p>Tämä kysymys esitetään minulle jatkuvasti. Edelleenkin, vaikka olen 37-vuotias, kahden lapsen vanhempi ja toiminut johtajan tehtävässä kahdeksan vuotta.&nbsp; Edelleenkin uudet tuttavuudet ihmettelevät, miten olen voinut toimia kunnanjohtajan tehtävässä jo niin pitkään. &rdquo;Sinunhan on pitänyt olla lapsi, kun aloitit virassa&rdquo;, voidaan tokaista.</p><p>Nuorena naisena minulle kerrottiin usein seuraava asia: &rdquo;Kun astuit puhujapönttöön, ajattelin, että mikähän nuori blodi sieltä nyt tulee. Kun ryhdyit puhumaan, muutin mieleni. Kiitos kovasti ajatuksistasi.&rdquo; Näitä kommentteja olen saanut sekä miehiltä että naisilta. On selvää, että pieni kokokoni, sukupuoleni ja ikäni on luonut ennakkokäsityksen ihmisille. En ole koskaan antanut sen vaikuttaa omaan elämääni.</p><p>Oman perheen merkitys ihmisen itsetunnon rakentajana tai nujertajana on merkityksellinen. Maatilaympäristössä osallistuin kaikkiin tilan töihin. Elinpiirissämme eli eri ikäisiä ja erilaisia ihmisiä. Opin, mitä on tasavertaisuus. Saman opin haluan välittää omille lapsilleni, tytöilleni. Jokainen meistä on jossain asiassa hyvä. Sitä hyvyyttä ja osaamista pitää ruokkia.</p><p>Koulussa ja lukiossa sekä yliopistossa hakeuduin oppilaskunnan toimintaan. Politiikassa toimin erilaisten ihmisten kanssa taustoihin katsomatta. Työelämässä hakeuduin alalle, jossa 15 vuoden jälkeenkin olen edelleen &rdquo;nuorimmasta päästä&rdquo; ja vähemmistössä kaikilla mittareilla. Viidennes kuntajohtajista on naisia.</p><p>Toki olen siis kohdannut ennakkoluuloja.&nbsp;&nbsp;Tärkein havainto kuitenkin on, että valtaosa ihmisistä pääsee&nbsp; niistä yli nopeasti, jolloin on mahdollista&nbsp;saada aikaan tasavertainen kumppanuus ja keskusteluyhteys.</p><p><strong>Kansainvälinen tyttöjen päivä 11.10. on juhlapäivä, joka nostaa esiin tyttöjen voiman ja mahdollisuudet. </strong>Tyttöjen päivänä 2017 halutaan muistuttaa siitä, että tytöillä ja nuorilla naisilla on oikeus päättää omasta elämästään ja osallistua yhteiseen päätöksentekoon.&nbsp;</p><p>Haluan omalla esimerkilläni kannustaa tyttöjä ottamaan vastaan elämässään haasteita ja tuomaan esille oman osaamisensa. Jokainen meistä on persoona, joka rakentaa omaa vaikuttamispolkuaan ja uraansa esihenkilönä tai johtajana itselleen tyypillisellä tavalla. Johtajuuteen liittyy paljon myyttejä, joita niin miehet ja naiset kuin tytöt ja pojat voivat murtaa ja muuttaa.</p><p>Onko minua koskaan tytötelty. Kyllä, kerran. Eräässä työpaikassa vanhempi kollega totesi, kun pyysin päästä työyhteisön yhteiseen juhlahetkeen mukaan, että &rdquo;istu tyttö syliin&rdquo;. En istunut. Otin kuohuviinilasin käteen ja seisoin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

"Onko sinua koskaan tytötelty tai ammattitaitoasi kyseenalaistettu työssäsi?"

Tämä kysymys esitetään minulle jatkuvasti. Edelleenkin, vaikka olen 37-vuotias, kahden lapsen vanhempi ja toiminut johtajan tehtävässä kahdeksan vuotta.  Edelleenkin uudet tuttavuudet ihmettelevät, miten olen voinut toimia kunnanjohtajan tehtävässä jo niin pitkään. ”Sinunhan on pitänyt olla lapsi, kun aloitit virassa”, voidaan tokaista.

Nuorena naisena minulle kerrottiin usein seuraava asia: ”Kun astuit puhujapönttöön, ajattelin, että mikähän nuori blodi sieltä nyt tulee. Kun ryhdyit puhumaan, muutin mieleni. Kiitos kovasti ajatuksistasi.” Näitä kommentteja olen saanut sekä miehiltä että naisilta. On selvää, että pieni kokokoni, sukupuoleni ja ikäni on luonut ennakkokäsityksen ihmisille. En ole koskaan antanut sen vaikuttaa omaan elämääni.

Oman perheen merkitys ihmisen itsetunnon rakentajana tai nujertajana on merkityksellinen. Maatilaympäristössä osallistuin kaikkiin tilan töihin. Elinpiirissämme eli eri ikäisiä ja erilaisia ihmisiä. Opin, mitä on tasavertaisuus. Saman opin haluan välittää omille lapsilleni, tytöilleni. Jokainen meistä on jossain asiassa hyvä. Sitä hyvyyttä ja osaamista pitää ruokkia.

Koulussa ja lukiossa sekä yliopistossa hakeuduin oppilaskunnan toimintaan. Politiikassa toimin erilaisten ihmisten kanssa taustoihin katsomatta. Työelämässä hakeuduin alalle, jossa 15 vuoden jälkeenkin olen edelleen ”nuorimmasta päästä” ja vähemmistössä kaikilla mittareilla. Viidennes kuntajohtajista on naisia.

Toki olen siis kohdannut ennakkoluuloja.  Tärkein havainto kuitenkin on, että valtaosa ihmisistä pääsee  niistä yli nopeasti, jolloin on mahdollista saada aikaan tasavertainen kumppanuus ja keskusteluyhteys.

Kansainvälinen tyttöjen päivä 11.10. on juhlapäivä, joka nostaa esiin tyttöjen voiman ja mahdollisuudet. Tyttöjen päivänä 2017 halutaan muistuttaa siitä, että tytöillä ja nuorilla naisilla on oikeus päättää omasta elämästään ja osallistua yhteiseen päätöksentekoon. 

Haluan omalla esimerkilläni kannustaa tyttöjä ottamaan vastaan elämässään haasteita ja tuomaan esille oman osaamisensa. Jokainen meistä on persoona, joka rakentaa omaa vaikuttamispolkuaan ja uraansa esihenkilönä tai johtajana itselleen tyypillisellä tavalla. Johtajuuteen liittyy paljon myyttejä, joita niin miehet ja naiset kuin tytöt ja pojat voivat murtaa ja muuttaa.

Onko minua koskaan tytötelty. Kyllä, kerran. Eräässä työpaikassa vanhempi kollega totesi, kun pyysin päästä työyhteisön yhteiseen juhlahetkeen mukaan, että ”istu tyttö syliin”. En istunut. Otin kuohuviinilasin käteen ja seisoin.

]]>
14 http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244247-johtajuudesta-ja-tytoista#comments Wed, 11 Oct 2017 03:54:43 +0000 Tytti Määttä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244247-johtajuudesta-ja-tytoista
Paritusta, uhkapelejä ja huumeita? Mitä maaseutu oikeasti kaipaa http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242411-paritusta-uhkapeleja-ja-huumeita-mita-maaseutu-oikeasti-kaipaa <p>Osallistuin viikonloppuna paneelikeskusteluun maaseudun mielikuvista ja median roolista siinä.&nbsp; <strong>Tuomas Enbuske</strong> <a href="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/tuomas-enbuske-tehd%C3%A4%C3%A4n-maaseudusta-alue-jossa-sallitaan-kannabis-paritus-ja-uhkapeli-1.204132">esitt</a>i, että maaseutu nousee, jos kannabis, paritus ja uhkapeli sallitaan. Lohkaisu nousi paneelin pääviestiksi. Sikäli harmi, koska tavoite oli tuoda esille maaseutu monipuolisena ympäristönä, joka mediassa esitetään hyvin yksisilmäisesti kuihtuvana ja kuolevana alueena.</p><p>Olen Enbusken kanssa samaa mieltä siitä, että maaseudulla pitää ajatella toisin. Maamme alueet ovat hyvin erilaisia ja siksi samanlainen politiikka ei sovi joka kolkkaan.</p><p>Kyllä, maaseutu tarvitsee seksiä ja lapsia. Se tarvitsee kuitenkin myös <strong>naisia.</strong> Harvaan asutulla maaseudulla tilanne on pahin; sataa 18-29 vuotiasta naista kohden on 136 miestä.&nbsp; Yhden lapsen politiikkaa harjoittaneessa Kiinassa 100 tyttöä kohden on 116 poikaa. Epäsuhta Suomen maaseudulla on siis osin jo tätä pahempi. Tyttöjen kokemus maaseudusta ja halu paluumuuttoon opiskelujen jälkeen on yksi maaseudun tulevaisuuden ratkaisevista tekijöistä. Myös toisen asteen koulutuksen saavutettavuudesta on huolehdittava.</p><p><strong>Maaseutu tarvitsee osaavaa työvoimaa</strong>. Työvoiman liikkuvuudesta huolehtiminen on avain Suomen kasvuun. Majoitus- ja ravitsemisalan toimialasta 32,5% sijaitsee maaseudulla. &nbsp;Matkailu kasvaa, toimii yhtenä vientimme veturina ja mikä parasta perustuu maaseudun luontaisiin vahvuuksiin. Tämäkin toimiala kuitenkin tarvitsee osaava työvoimaa. Sitä tarvitsevat myös muut maaseudun pienet- ja keskisuuret yritykset, maatilat ja ne, jotka haaveilevat palkkaavansa sen ensimmäisen työntekijän.</p><p>Keinoja työvoiman liikkuvuuden lisäämiseksi kohti Itä- ja Pohjois-Suomea kyllä löytyy. Ottamalla mallia Norjasta, voisimme verohuojennuksin lisätä harvaan asutun maaseudun houkuttelevuutta asumispaikkana. Hyvä esimerkki tästä on aikaisemmin käytössä ollut syrjäseutulisä. Kyllä Enbusken esittämät casinotkin meille kelpaavat; yksi jokaiseen pohjoisen maakunnan kuntaan&nbsp;Vaalaan, Kuhmoon ja Enontekiölle. Tätä ajatusta on muuten <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8309421">esitetty</a> ennekin, ihan vain tiedoksi.</p><p>Maaseutu tarvitsee <strong>investointeja ja juurevaa rahaa</strong>.&nbsp; Monissa maaseudun yritystarinoissa korostuu rakkaus paikkakuntaan ja halu tehdä hyvää sille alueelle missä sydän on. Erityisesti harvaan asutun maaseudun näkökulmasta yritysten kasvun este voi olla rahoituksen saaminen isoille investoinneille vakuusarvojen jäädessä matalaksi.&nbsp; Maaseudulle on syntynyt kansainvälisesti menestyneitä yrityksiä juurevan rahan ansiosta. Joku juuret paikkakunnalle omaava henkilö on halunnut sijoittaa kotiseudullensa.&nbsp; Rahoituksen saatavuus ei saa jäädä pullonkaulaksi maaseutuyritysten kasvussa.</p><p>Kaikkiin näihin kolmeen asiaan liittyy mielikuva maaseudusta. Maaseudun myönteiset asiat esitetään usein erikoisuuksien ja yksittäisten esimerkkien kautta.&nbsp; Sen sijaan maaseutuun yleisterminä liitetään sanoja taantuva, näivettyvä, kuoleva ja kuihtuva. Maalta pako on yleisesti jo vuosikymmeniä käytetty termi, kun koulutettu maaseudun nuoriso on muuttanut kaupunkeihin työvoimaksi.</p><p>Maaseudun mielikuvaa pitää rohkeasti päivittää vastaamaan todellisuutta ja nykyaikaa. Korkean työttömyyden rinnalla maaseudulla työvoimapula. Negatiivisen muuttoliikkeen ohella korostuu positiivinen osa-aika-asuminen ja etätyön mahdollisuudet. Ylinaulattujen ikkunoiden vastineena kohoaa luksushuviloita rannoille ja hotelleja tuntureiden kupeeseen. Suljettujen kyläkoulujen tilalle on rakennettu upeita koulukeskuksia kuntien keskustaajamiin.</p><p>Maaseutu tarvitsee hengennostajia ja tulevaisuuden uskon näkijöitä ja tekijöitä. Maaseutuparlamentti toi energiaa meille kaikille maaseudun kehittäjille tehdä tätä työtä. Ollaan reilusti ylpeitä omasta tekemisestämme.</p><p>#maapuhuu</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Osallistuin viikonloppuna paneelikeskusteluun maaseudun mielikuvista ja median roolista siinä.  Tuomas Enbuske esitti, että maaseutu nousee, jos kannabis, paritus ja uhkapeli sallitaan. Lohkaisu nousi paneelin pääviestiksi. Sikäli harmi, koska tavoite oli tuoda esille maaseutu monipuolisena ympäristönä, joka mediassa esitetään hyvin yksisilmäisesti kuihtuvana ja kuolevana alueena.

Olen Enbusken kanssa samaa mieltä siitä, että maaseudulla pitää ajatella toisin. Maamme alueet ovat hyvin erilaisia ja siksi samanlainen politiikka ei sovi joka kolkkaan.

Kyllä, maaseutu tarvitsee seksiä ja lapsia. Se tarvitsee kuitenkin myös naisia. Harvaan asutulla maaseudulla tilanne on pahin; sataa 18-29 vuotiasta naista kohden on 136 miestä.  Yhden lapsen politiikkaa harjoittaneessa Kiinassa 100 tyttöä kohden on 116 poikaa. Epäsuhta Suomen maaseudulla on siis osin jo tätä pahempi. Tyttöjen kokemus maaseudusta ja halu paluumuuttoon opiskelujen jälkeen on yksi maaseudun tulevaisuuden ratkaisevista tekijöistä. Myös toisen asteen koulutuksen saavutettavuudesta on huolehdittava.

Maaseutu tarvitsee osaavaa työvoimaa. Työvoiman liikkuvuudesta huolehtiminen on avain Suomen kasvuun. Majoitus- ja ravitsemisalan toimialasta 32,5% sijaitsee maaseudulla.  Matkailu kasvaa, toimii yhtenä vientimme veturina ja mikä parasta perustuu maaseudun luontaisiin vahvuuksiin. Tämäkin toimiala kuitenkin tarvitsee osaava työvoimaa. Sitä tarvitsevat myös muut maaseudun pienet- ja keskisuuret yritykset, maatilat ja ne, jotka haaveilevat palkkaavansa sen ensimmäisen työntekijän.

Keinoja työvoiman liikkuvuuden lisäämiseksi kohti Itä- ja Pohjois-Suomea kyllä löytyy. Ottamalla mallia Norjasta, voisimme verohuojennuksin lisätä harvaan asutun maaseudun houkuttelevuutta asumispaikkana. Hyvä esimerkki tästä on aikaisemmin käytössä ollut syrjäseutulisä. Kyllä Enbusken esittämät casinotkin meille kelpaavat; yksi jokaiseen pohjoisen maakunnan kuntaan Vaalaan, Kuhmoon ja Enontekiölle. Tätä ajatusta on muuten esitetty ennekin, ihan vain tiedoksi.

Maaseutu tarvitsee investointeja ja juurevaa rahaa.  Monissa maaseudun yritystarinoissa korostuu rakkaus paikkakuntaan ja halu tehdä hyvää sille alueelle missä sydän on. Erityisesti harvaan asutun maaseudun näkökulmasta yritysten kasvun este voi olla rahoituksen saaminen isoille investoinneille vakuusarvojen jäädessä matalaksi.  Maaseudulle on syntynyt kansainvälisesti menestyneitä yrityksiä juurevan rahan ansiosta. Joku juuret paikkakunnalle omaava henkilö on halunnut sijoittaa kotiseudullensa.  Rahoituksen saatavuus ei saa jäädä pullonkaulaksi maaseutuyritysten kasvussa.

Kaikkiin näihin kolmeen asiaan liittyy mielikuva maaseudusta. Maaseudun myönteiset asiat esitetään usein erikoisuuksien ja yksittäisten esimerkkien kautta.  Sen sijaan maaseutuun yleisterminä liitetään sanoja taantuva, näivettyvä, kuoleva ja kuihtuva. Maalta pako on yleisesti jo vuosikymmeniä käytetty termi, kun koulutettu maaseudun nuoriso on muuttanut kaupunkeihin työvoimaksi.

Maaseudun mielikuvaa pitää rohkeasti päivittää vastaamaan todellisuutta ja nykyaikaa. Korkean työttömyyden rinnalla maaseudulla työvoimapula. Negatiivisen muuttoliikkeen ohella korostuu positiivinen osa-aika-asuminen ja etätyön mahdollisuudet. Ylinaulattujen ikkunoiden vastineena kohoaa luksushuviloita rannoille ja hotelleja tuntureiden kupeeseen. Suljettujen kyläkoulujen tilalle on rakennettu upeita koulukeskuksia kuntien keskustaajamiin.

Maaseutu tarvitsee hengennostajia ja tulevaisuuden uskon näkijöitä ja tekijöitä. Maaseutuparlamentti toi energiaa meille kaikille maaseudun kehittäjille tehdä tätä työtä. Ollaan reilusti ylpeitä omasta tekemisestämme.

#maapuhuu

 

 

 

 

 

]]>
32 http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242411-paritusta-uhkapeleja-ja-huumeita-mita-maaseutu-oikeasti-kaipaa#comments Kotimaa Imago Kaupunki Maaseutu Muuttoliike Wed, 06 Sep 2017 04:07:00 +0000 Tytti Määttä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242411-paritusta-uhkapeleja-ja-huumeita-mita-maaseutu-oikeasti-kaipaa
Monipaikka-asuminen on ollut megatrendi Suomessa jo pitkään http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242041-monipaikka-asuminen-on-ollut-megatrendi-suomessa-jo-pitkaan <p>Hypon pääekonomisti Juhana Brotherus kertoo meille faktoja päivän <a href="http://www.hs.fi/talous/art-2000005343079.html?share=ff0a8726b2e95a144a6ab61849b8556d">Helsingin Sanomissa.</a> &nbsp;Brotherus arvioi, että muuttotappiosta kärsivissä kunnissa asuntojen hintojen lasku ei ole vielä saavuttanut pohjaansa.&nbsp; Brotheruksen mukaan harvaan asutuilla alueilla taloilla on enää käyttö- ja tunnearvoa ja hän arvioi talojen muuttuvan kesämökeiksi ja kakkosasunnoiksi, kun niitä ei saada myytyä. &rdquo;Suomesta on tulossa kakkos&ndash;kolmosasuntojen luvattu maa,&rdquo; Brotherus lohkaisee.</p><p>Hänelle tulee ehkä yllätyksenä, että monipaikka-asuminen on ollut megatrendi Suomessa jo pitkään. Voi sanoa, että &rdquo;moni tyttö ja poika lähti paikasta, mutta sielu jäi&rdquo;. Niin jäi myös pirtti ja kakkoasunto. Lisääkin rakennetaan. Kyse ei ole mistään ihan pikku ilmiöstä, sillä mökkeilyyn käytettiin vuonna 2014 yhteensä noin 6,2 miljardia euroa ja tämän työllisyysvaikutus oli noin 60 000 työpaikkaa. Joka kymmenennellä eli noin 60&nbsp;000 mökillä tehtiin viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana ansiotöitä mökillä. Vajaasta viidennekseltä mökeistä eli yli 100 000 mökiltä käytiin töissä viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana. Mökeillä vietetään aikaa sen varustelutasosta riippuen 70-80 vuorokautta vuodesta. Nämä luvut kertoo <a href="http://mmm.fi/documents/1410837/1880296/Mokkibarometri+2016/7b69ab48-5859-4b55-8dc2-5514cdfa6000">Mökkibarometri</a> 2016.</p><p>Brotherus on oikeassa siinä, että maaseutumaisimmissa kunnissa hintojen laskun tarkka arviointi on vaikeaa. Taloja ei tule myyntiin välttämättä lainkaan tai niitä ei myydä. Lisäksi hintataso voi vaihdella laajojen kuntien sisällä hyvin paljonkin. Hyvillä rantapaikoilla olevat talot eivät tule ehkä myyntiin koskaan. Sama on perinteisen jokivarsiasumisen kanssa. 300 vuotta suvun hallussa olevaa päätilaa ei vain laiteta myyntiin, ikinä.</p><p>Brotherus puhuu raflaavasti&nbsp; siitä, että Suomessa ei ole vieläkään täysin ymmärretty, että kaupungistuminen on megatrendi, jota vastaan taistelu olisi epätoivoista. En tiedä, ketä hän tällä tarkoittaa. Toimin itse harvaan asutun maaseudun asiantuntijaverkoston puheenjohtajana. Jaksan jatkuvasti hämmästyä siitä, millä pontevuudella maaseudun kehittäminen nähdään kaupunkikehityksen jarruna. &nbsp;Kysehän on kuitenkin pikemminkin siitä, että maaseudun resurssit on saatava liikkumaan, jotta ne hyödyttävät koko Suomen kilpailukykyä. Suomi voi halutessaan olla maa, jossa kukoistavat kaupungit ja elinvoimainen maaseutu ovat yhtä aikaa läsnä.<br /><br />&rdquo;Keskittämisestä puhuminen kuulostaa kaiuilta Kekkosen ajalta&rdquo;, Brotherus sanoo. Kekkosen aikaa tai ei, niin keskittämistä kuitenkin tapahtuu joka päivä. Viimeksi tänään kotikuntaniVaalan kunnantalolta lähti muuttokuorma kohti Oulua. Oikeusaputoimisto keskittää Ouluun työtä, jota voitaisiin tehdä myös maaseudulta. Työntekijät asuvat maaseudulla.</p><p><a href="http://www.stat.fi/til/vaenn/2015/vaenn_2015_2015-10-30_tie_001_fi.html" target="_blank" title="Tilastokeskus"><u>Tilastokeskuksen mukaan </u></a>vuosien 2010&ndash;2014 välisenä aikana työikäisten määrä on vähentynyt n. 70 000 henkilöllä. Vuoden 2015 väestöennusteen mukaan työikäisten määrä vähenisi nykyisestä 75 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. On totta, että osin uusi teknologia korvaa vanhaa työtä, mutta siitä huolimatta kilpailu osaavasta työvoimasta tulee kiristymään jatkuvasti. Samaan aikaan mm. Norja ja Ruotsi houkuttelevat osaajiamme Pohjois-Suomesta töihin heille erilaisilla etuuksilla, jotka varsinkin Norjassa ovat aivan omaa luokkaansa. Suomessa tällainen politiikka katsottaisiin kaupungistumisen jarruttamiseksi.</p><p>Maaseudun pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on pula osaavasta työvoimasta. Työvoiman liikkuvuus ja osaavan työvoiman saatavuus sekä investoinneille saatava rahoitus ovat olennainen kysymys myös maaseudulla sijaitsevien yritysten kasvun ja tulevaisuuden kannalta. On selvää, että ilman osaavaa työvoimaa alueen resurssit jäävät hyödyntämättä.</p><p>Urbanisaatio ei mielestäni olekaan automaattinen vastaus siihen, miten talous saadaan kasvuun.&nbsp; Näillä politiikkaratkaisuilla luodaan todennäköisemmin nopeammin ja kestävämpiä taloudellisen kasvun edellytyksiä:</p><p>- työvoiman parempi liikkuvuus</p><p>- tuotteiden hyvä pääsy markkinoille</p><p>- kasvun politiikka joka tukee kauppaa ja investointeja.</p><p>Harvaan asutun maaseudun valttina on lisäksi&nbsp;laadukas ja edullinen asuminen. Ei siis paineta jarrua vaan kehitetään yhdessä sellaista Suomea, jossa myös harvaan asutun maaseudun resurssit ovat hyötykäytössä. Harvaan asuttua maaseutua on 68 % Suomen pinta-alasta. Siellä sijaitsee valtaosa Suomen biotalouden ja kaivosteollisuuden raaka-aineista ja se on myös matkailun ja virkistyskäytön aluetta. Alueella asuu noin 5,3 % Suomen väestöstä. Tämän väestön muuton edistäminen kaupunkeihin ei ratkaise millään muotoa Suomen kaupunkien tulevaisuutta. Sen sijaan tämän väestön panos Suomen kilpailukyvylle on merkittävää juuri silloin kun se tehdään harvaan asutulla alueella.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hypon pääekonomisti Juhana Brotherus kertoo meille faktoja päivän Helsingin Sanomissa.  Brotherus arvioi, että muuttotappiosta kärsivissä kunnissa asuntojen hintojen lasku ei ole vielä saavuttanut pohjaansa.  Brotheruksen mukaan harvaan asutuilla alueilla taloilla on enää käyttö- ja tunnearvoa ja hän arvioi talojen muuttuvan kesämökeiksi ja kakkosasunnoiksi, kun niitä ei saada myytyä. ”Suomesta on tulossa kakkos–kolmosasuntojen luvattu maa,” Brotherus lohkaisee.

Hänelle tulee ehkä yllätyksenä, että monipaikka-asuminen on ollut megatrendi Suomessa jo pitkään. Voi sanoa, että ”moni tyttö ja poika lähti paikasta, mutta sielu jäi”. Niin jäi myös pirtti ja kakkoasunto. Lisääkin rakennetaan. Kyse ei ole mistään ihan pikku ilmiöstä, sillä mökkeilyyn käytettiin vuonna 2014 yhteensä noin 6,2 miljardia euroa ja tämän työllisyysvaikutus oli noin 60 000 työpaikkaa. Joka kymmenennellä eli noin 60 000 mökillä tehtiin viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana ansiotöitä mökillä. Vajaasta viidennekseltä mökeistä eli yli 100 000 mökiltä käytiin töissä viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana. Mökeillä vietetään aikaa sen varustelutasosta riippuen 70-80 vuorokautta vuodesta. Nämä luvut kertoo Mökkibarometri 2016.

Brotherus on oikeassa siinä, että maaseutumaisimmissa kunnissa hintojen laskun tarkka arviointi on vaikeaa. Taloja ei tule myyntiin välttämättä lainkaan tai niitä ei myydä. Lisäksi hintataso voi vaihdella laajojen kuntien sisällä hyvin paljonkin. Hyvillä rantapaikoilla olevat talot eivät tule ehkä myyntiin koskaan. Sama on perinteisen jokivarsiasumisen kanssa. 300 vuotta suvun hallussa olevaa päätilaa ei vain laiteta myyntiin, ikinä.

Brotherus puhuu raflaavasti  siitä, että Suomessa ei ole vieläkään täysin ymmärretty, että kaupungistuminen on megatrendi, jota vastaan taistelu olisi epätoivoista. En tiedä, ketä hän tällä tarkoittaa. Toimin itse harvaan asutun maaseudun asiantuntijaverkoston puheenjohtajana. Jaksan jatkuvasti hämmästyä siitä, millä pontevuudella maaseudun kehittäminen nähdään kaupunkikehityksen jarruna.  Kysehän on kuitenkin pikemminkin siitä, että maaseudun resurssit on saatava liikkumaan, jotta ne hyödyttävät koko Suomen kilpailukykyä. Suomi voi halutessaan olla maa, jossa kukoistavat kaupungit ja elinvoimainen maaseutu ovat yhtä aikaa läsnä.

”Keskittämisestä puhuminen kuulostaa kaiuilta Kekkosen ajalta”, Brotherus sanoo. Kekkosen aikaa tai ei, niin keskittämistä kuitenkin tapahtuu joka päivä. Viimeksi tänään kotikuntaniVaalan kunnantalolta lähti muuttokuorma kohti Oulua. Oikeusaputoimisto keskittää Ouluun työtä, jota voitaisiin tehdä myös maaseudulta. Työntekijät asuvat maaseudulla.

Tilastokeskuksen mukaan vuosien 2010–2014 välisenä aikana työikäisten määrä on vähentynyt n. 70 000 henkilöllä. Vuoden 2015 väestöennusteen mukaan työikäisten määrä vähenisi nykyisestä 75 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. On totta, että osin uusi teknologia korvaa vanhaa työtä, mutta siitä huolimatta kilpailu osaavasta työvoimasta tulee kiristymään jatkuvasti. Samaan aikaan mm. Norja ja Ruotsi houkuttelevat osaajiamme Pohjois-Suomesta töihin heille erilaisilla etuuksilla, jotka varsinkin Norjassa ovat aivan omaa luokkaansa. Suomessa tällainen politiikka katsottaisiin kaupungistumisen jarruttamiseksi.

Maaseudun pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on pula osaavasta työvoimasta. Työvoiman liikkuvuus ja osaavan työvoiman saatavuus sekä investoinneille saatava rahoitus ovat olennainen kysymys myös maaseudulla sijaitsevien yritysten kasvun ja tulevaisuuden kannalta. On selvää, että ilman osaavaa työvoimaa alueen resurssit jäävät hyödyntämättä.

Urbanisaatio ei mielestäni olekaan automaattinen vastaus siihen, miten talous saadaan kasvuun.  Näillä politiikkaratkaisuilla luodaan todennäköisemmin nopeammin ja kestävämpiä taloudellisen kasvun edellytyksiä:

- työvoiman parempi liikkuvuus

- tuotteiden hyvä pääsy markkinoille

- kasvun politiikka joka tukee kauppaa ja investointeja.

Harvaan asutun maaseudun valttina on lisäksi laadukas ja edullinen asuminen. Ei siis paineta jarrua vaan kehitetään yhdessä sellaista Suomea, jossa myös harvaan asutun maaseudun resurssit ovat hyötykäytössä. Harvaan asuttua maaseutua on 68 % Suomen pinta-alasta. Siellä sijaitsee valtaosa Suomen biotalouden ja kaivosteollisuuden raaka-aineista ja se on myös matkailun ja virkistyskäytön aluetta. Alueella asuu noin 5,3 % Suomen väestöstä. Tämän väestön muuton edistäminen kaupunkeihin ei ratkaise millään muotoa Suomen kaupunkien tulevaisuutta. Sen sijaan tämän väestön panos Suomen kilpailukyvylle on merkittävää juuri silloin kun se tehdään harvaan asutulla alueella.

]]>
4 http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242041-monipaikka-asuminen-on-ollut-megatrendi-suomessa-jo-pitkaan#comments Asuminen Kaupunki Maaseutu Tue, 29 Aug 2017 08:26:48 +0000 Tytti Määttä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242041-monipaikka-asuminen-on-ollut-megatrendi-suomessa-jo-pitkaan
Kokonaisvaltainen suunnittelu toisi järkeä valtion työpaikkojen sijoittamiseen http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241284-kokonaisvaltainen-suunnittelu-toisi-jarkea-valtion-tyopaikkojen-sijoittamiseen <p>Kirjoitin alueellistamisesta ja etätyöstä ennen lomia pari blogia. Nyt kun Timo Aro julkaisi 13.8.2017 oheisen kuvan Twitterissä, on aika palata aiheeseen uudelleen. Ei ole ihme, että pienemmät seutukaupungit ja kunnat menettävät valtion työpaikkoja jatkuvasti, kun kokonaiskuva ei hahmotu sektoreiden sisällä suhaillessa.</p><p>Omassa kotikunnassani Vaalassa on viimeisen viiden vuoden aikana tapahtunut seuraavaa:</p><ul><li>Poliisi lopetti toimipaikkansa Vaalasta, jonka myötä kaksi poliisin virkaa siirtyi muualle. Vaalassa ollut poliisin lupapiste on vielä onneksi auki ajanvarauksella kerran kahdessa viikossa. Toimistohenkilön tehtävät siirtyivät toiselle paikkakunnalle. Kunta kustantaa Poliisin lupapisteen tilat.</li><li>TE-toimiston toimipaikka lakkautettiin. Työntekijät voivat kuitenkin tehdä töitä kunnantalolta etänä. Valtio ei maksa etätyöpisteistä vuokraa. Solmimme yhteispalvelusopimuksen jo aiemmin, jonka perusteella saamme kustannuksiin 200e/kk. Tuo summa on jyvitetty suoraan palvelupisteen henkilökunnan palkkoihin.</li><li>Syksyllä 2016 annettiin oikeusministeriön asetus 608/2016 oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä, oikeusaputoimistojen ja edunvalvontatoimistojen toimipaikoista sekä kunnista, joiden edunvalvontapalveluista oikeusapu- ja edunvalvontapiiri vastaa eli ns. toimipaikka-asetus. Edunvalvontatoimiston nimi on 1.10.2016 lukien Oulun edunvalvontatoimisto. Toimipaikka-asetukseen ei otettu Vaalan toimipaikkaa.<strong> </strong>Oikeusaputoimiston henkilökunta siirtyy Ouluun syyskuun alusta. Toimitila-asiat toteutetaan oikeusministeriön hallinnonalalla vahvistetun toimitilastrategian mukaisesti. Siinä lähtökohta on, että eri toimijat keskitetään Senaatti-kiinteistöjen tiloihin. Olemme kuntana tarjonneet valtiolle vuokran alentamista ja etätyön mahdollistamista samalla sopimuksella kuin Kainuun TE-toimistolle: maksutta.</li></ul><p>Vaala sijaitsee Kajaanin ja Oulun välissä. Sijainnin puolesta se pystyy toimipaikkana palvelemaan hyvin naapurikuntienkin asukkaita, kuten palvelupisteet ovat palvelleet tähänkin asti. Pääosa työstä tehdään verkossa ja puhelimessa. Valtaosalla työntekijöistä on Vaalaan lyhyempi matka töihin kuin Ouluun tai Kajaaniin. Osalla työmatka on kävelymatka.</p><p>Palvelujen järkevää suunnittelua näyttää haittaavan maakuntaraja, sektoreiden välisen yhteistyön puute ja Senaattikiinteistöjen toiminta. Mikäli toiminta suunnitellaan tilojen ehdoilla, on väistämättä seurauksena palvelujen keskittyminen. Maalaisjärjellä tällaista toimintaa ei mitenkään voi perustella. On ymmärrettävää, että kunnat ja valtio tehostavat toimintaansa ja henkilökunnan määrä vähenee. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi olemassa oleva henkilökunta tulee keskittää maakuntakeskukseen tai pääkaupunkiseudulle. Valtion virasta haaveileva nuori voi ottaa lähtökohdaksi, että kotoseuduilta työtä ei tule löytymään.</p><p>Kelan toimipaikka Vaalassa on ollut koko ajan. Sen aukioloaikoja on supistettu, mutta henkilökunta tekee päätöksiä Vaalasta ympäri Suomea. Kelan toiminnalle pitää antaa kiitosta.</p><p>Olen kahdeksan vuoden aikana ollut tekemissä Pelson vankilaa koskevissa asioissa eri viranomaisten kanssa. Pelso on suljettu vankila, jossa osallistutaan työtoimintaan vankilan aitojen ulkopuolella ja luontoa käytetään tavoitteellisesti ihmisten kuntouttamiseksi, hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi. Vankilan työpaikat ovat noin 9 prosenttia kaikista Vaalan työpaikoista ja noin 6-7 prosenttia vaalalaisista saa elantonsa vankilan kautta. Vankilalla on alueella pitkät perinteet. Paikalliset asukkaat hyväksyvät vankilan ja näkevät sen tärkeänä osana paikallista elämää. &nbsp;</p><p>Oikeusministeriö on antanut 16.5.2017 toimeksiannon (8/632/2017) Pohjois-Suomen suljettujen vankipaikkojen pysyvän ratkaisun toteuttamisseksi. &nbsp;Selvitettävät vaihtoehdot:</p><ol><li><p>Pelson ja Oulun vankiloiden uudisrakentaminen erillisinä laitoksina</p></li><li><p>Pelson ja Oulun vankiloiden yhdistäminen Pohjois-Suomen vankilaksi</p></li></ol><p>Pelson vankilan toimintojen siirtäminen pois Pelsolta aiheuttaisi merkittävät paikalliset talousvaikutukset ja kerrannaisvaikutukset.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Etätyön avulla voidaan tehdä inhimillistä alueellistamispolitiikkaa. Vähintään yhtä tärkeää on pitää maaseudulla sellaisia valtion toimipaikkoja, joiden keskittämisellä ei käytännössä saavuteta kokonaisvaikutusten arvioinnin perusteella hyötyjä tai niiden sijoittautumisesta maaseudulle on selkeitä etuja.&nbsp; Tällaista toimintaa on mm. Pelson vankilan toiminta.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Aikaisemmat blogini aiheesta:</p><p><a href="http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237919-pitkajanteinen-ja-johdonmukainen-alueellistaminen-vaatii-paatoksia-hallitukselta"><u>http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237919-pitkajanteinen-ja-johdonmukainen-alueellistaminen-vaatii-paatoksia-hallitukselta</u></a></p><p><a href="http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237457-uusi-aluekehittaminen-etatyon-kautta-inhimillista-alueellistamista" title="http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237457-uusi-aluekehittaminen-etatyon-kautta-inhimillista-alueellistamista">http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237457-uusi-aluekehittaminen-et...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoitin alueellistamisesta ja etätyöstä ennen lomia pari blogia. Nyt kun Timo Aro julkaisi 13.8.2017 oheisen kuvan Twitterissä, on aika palata aiheeseen uudelleen. Ei ole ihme, että pienemmät seutukaupungit ja kunnat menettävät valtion työpaikkoja jatkuvasti, kun kokonaiskuva ei hahmotu sektoreiden sisällä suhaillessa.

Omassa kotikunnassani Vaalassa on viimeisen viiden vuoden aikana tapahtunut seuraavaa:

  • Poliisi lopetti toimipaikkansa Vaalasta, jonka myötä kaksi poliisin virkaa siirtyi muualle. Vaalassa ollut poliisin lupapiste on vielä onneksi auki ajanvarauksella kerran kahdessa viikossa. Toimistohenkilön tehtävät siirtyivät toiselle paikkakunnalle. Kunta kustantaa Poliisin lupapisteen tilat.
  • TE-toimiston toimipaikka lakkautettiin. Työntekijät voivat kuitenkin tehdä töitä kunnantalolta etänä. Valtio ei maksa etätyöpisteistä vuokraa. Solmimme yhteispalvelusopimuksen jo aiemmin, jonka perusteella saamme kustannuksiin 200e/kk. Tuo summa on jyvitetty suoraan palvelupisteen henkilökunnan palkkoihin.
  • Syksyllä 2016 annettiin oikeusministeriön asetus 608/2016 oikeusapu- ja edunvalvontapiireistä, oikeusaputoimistojen ja edunvalvontatoimistojen toimipaikoista sekä kunnista, joiden edunvalvontapalveluista oikeusapu- ja edunvalvontapiiri vastaa eli ns. toimipaikka-asetus. Edunvalvontatoimiston nimi on 1.10.2016 lukien Oulun edunvalvontatoimisto. Toimipaikka-asetukseen ei otettu Vaalan toimipaikkaa. Oikeusaputoimiston henkilökunta siirtyy Ouluun syyskuun alusta. Toimitila-asiat toteutetaan oikeusministeriön hallinnonalalla vahvistetun toimitilastrategian mukaisesti. Siinä lähtökohta on, että eri toimijat keskitetään Senaatti-kiinteistöjen tiloihin. Olemme kuntana tarjonneet valtiolle vuokran alentamista ja etätyön mahdollistamista samalla sopimuksella kuin Kainuun TE-toimistolle: maksutta.

Vaala sijaitsee Kajaanin ja Oulun välissä. Sijainnin puolesta se pystyy toimipaikkana palvelemaan hyvin naapurikuntienkin asukkaita, kuten palvelupisteet ovat palvelleet tähänkin asti. Pääosa työstä tehdään verkossa ja puhelimessa. Valtaosalla työntekijöistä on Vaalaan lyhyempi matka töihin kuin Ouluun tai Kajaaniin. Osalla työmatka on kävelymatka.

Palvelujen järkevää suunnittelua näyttää haittaavan maakuntaraja, sektoreiden välisen yhteistyön puute ja Senaattikiinteistöjen toiminta. Mikäli toiminta suunnitellaan tilojen ehdoilla, on väistämättä seurauksena palvelujen keskittyminen. Maalaisjärjellä tällaista toimintaa ei mitenkään voi perustella. On ymmärrettävää, että kunnat ja valtio tehostavat toimintaansa ja henkilökunnan määrä vähenee. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi olemassa oleva henkilökunta tulee keskittää maakuntakeskukseen tai pääkaupunkiseudulle. Valtion virasta haaveileva nuori voi ottaa lähtökohdaksi, että kotoseuduilta työtä ei tule löytymään.

Kelan toimipaikka Vaalassa on ollut koko ajan. Sen aukioloaikoja on supistettu, mutta henkilökunta tekee päätöksiä Vaalasta ympäri Suomea. Kelan toiminnalle pitää antaa kiitosta.

Olen kahdeksan vuoden aikana ollut tekemissä Pelson vankilaa koskevissa asioissa eri viranomaisten kanssa. Pelso on suljettu vankila, jossa osallistutaan työtoimintaan vankilan aitojen ulkopuolella ja luontoa käytetään tavoitteellisesti ihmisten kuntouttamiseksi, hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi. Vankilan työpaikat ovat noin 9 prosenttia kaikista Vaalan työpaikoista ja noin 6-7 prosenttia vaalalaisista saa elantonsa vankilan kautta. Vankilalla on alueella pitkät perinteet. Paikalliset asukkaat hyväksyvät vankilan ja näkevät sen tärkeänä osana paikallista elämää.  

Oikeusministeriö on antanut 16.5.2017 toimeksiannon (8/632/2017) Pohjois-Suomen suljettujen vankipaikkojen pysyvän ratkaisun toteuttamisseksi.  Selvitettävät vaihtoehdot:

  1. Pelson ja Oulun vankiloiden uudisrakentaminen erillisinä laitoksina

  2. Pelson ja Oulun vankiloiden yhdistäminen Pohjois-Suomen vankilaksi

Pelson vankilan toimintojen siirtäminen pois Pelsolta aiheuttaisi merkittävät paikalliset talousvaikutukset ja kerrannaisvaikutukset.

 

Etätyön avulla voidaan tehdä inhimillistä alueellistamispolitiikkaa. Vähintään yhtä tärkeää on pitää maaseudulla sellaisia valtion toimipaikkoja, joiden keskittämisellä ei käytännössä saavuteta kokonaisvaikutusten arvioinnin perusteella hyötyjä tai niiden sijoittautumisesta maaseudulle on selkeitä etuja.  Tällaista toimintaa on mm. Pelson vankilan toiminta.

 

 

Aikaisemmat blogini aiheesta:

http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237919-pitkajanteinen-ja-johdonmukainen-alueellistaminen-vaatii-paatoksia-hallitukselta

http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237457-uusi-aluekehittaminen-etatyon-kautta-inhimillista-alueellistamista

]]>
0 http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241284-kokonaisvaltainen-suunnittelu-toisi-jarkea-valtion-tyopaikkojen-sijoittamiseen#comments Alueellistaminen Etätyö Valtion työpaikat Vankilat Mon, 14 Aug 2017 07:24:29 +0000 Tytti Määttä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241284-kokonaisvaltainen-suunnittelu-toisi-jarkea-valtion-tyopaikkojen-sijoittamiseen
Pitkäjänteinen ja johdonmukainen alueellistaminen vaatii päätöksiä hallitukselta http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237919-pitkajanteinen-ja-johdonmukainen-alueellistaminen-vaatii-paatoksia-hallitukselta <p>Kirjoitin viime viikolla siitä, miten etätyön avulla voidaan tehdä inhimillistä alueellistamispolitiikkaa. Vähintään yhtä tärkeää on pitää maaseudulla sellaisia valtion toimipaikkoja, joiden keskittämisellä ei käytännössä saavuteta kokonaisvaikutusten arvioinnin perusteella hyötyjä tai niiden sijoittautumisesta maaseudulle on selkeitä etuja.</p><p><strong><a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2002/20020567">Valtioneuvoston asetuksessa säädetään</a> </strong>valtion yksikköjen ja toimintojen sijoittamista koskevasta toimivallasta.&nbsp; Ministeriön on aina selvitettävä&nbsp;valtion toimintojen sijoittamismahdollisuudet pääkaupunkiseudun sijasta maan muihin osiin, kun perustetaan uusi yksikkö, laajennetaan olemassa olevaa toimintaa olennaisesti tai kun organisoidaan olemassa olevaa toimintaa merkittävästi uudelleen. Tässä asetuksessa säädettyä menettelyä sovelletaan myös silloin, kun pääkaupunkiseudun ulkopuolella sijaitsevia alueellisia ja paikallisia valtion yksikköjä ja toimintoja lakkautetaan tai supistetaan.</p><p>Alueellistamisen koordinaatioryhmän valtion työpaikkojen sijoittumista alueille koskeva <a href="http://vm.fi/documents/10623/3779937/Alueelistamisen+koordinaatioryhm%C3%A4n+selvitys+24022017/e5fb98e7-017b-4eca-a2a4-3ed51c85147b">selvitys</a> valmistui 24.2.2017. Siinä tarkasteltiin valtion budjettitalouden henkilötyövuosien kehitystä vuosina 2010 &ndash; 2015. Selvitys osoitti, että erityisen suurta väheneminen on ollut puolustusministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja sisäministeriön hallinnonaloilla. Myös toimipaikkaverkostot ovat tiivistyneet. Kuntien näkökulmasta erityisesti maakuntien toiseksi ja neljänneksi suurimpiin sekä tätä pienempiin kuntiin on kohdistunut merkittävä osuus vuosina 2010 - 2015 tapahtuneista henkilötyövuosivähennyksistä.</p><p>Alueellistamisen koordinaatioryhmä teki selvityksen perusteella neljä suositusta, joista<strong> ensimmäinen</strong> koski erityisesti maakuntien toiseksi ja kolmanneksi suurimpien kaupunkeja koskevan aluekeskuspolitiikan tehostamisen tarpeita ja mahdollisuuksia.</p><p><strong>Toisen</strong> suosituksen mukaan ministeriöiden tulee omassa valmistelutyössään huolehtia, että alueellistamiseen liittyvät näkökohdat otetaan vastuuministeriöissä lain mukaisesti täysimääräisesti huomioon. <strong>Kolmas </strong>suositus koski maakunta- ja sote-uudistuksen vaikutusten huomioimista alueellistamisen koordinaatioryhmän työhön.</p><p><strong>Neljäs</strong> suositus koski yhteispalvelupisteitä. Merkittävä osa siitä palvelutarpeesta, johon vastaamiseksi valtion virastojen palveluverkot on rakennettu, on jo kadonnut tai katoaa. Suosituksen mukaan jäljelle jäävään palvelutarpeeseen tulee pyrkiä valtiolla vastaamaan ensisijaisesti yhteisin sähköisin ratkaisuin ja kokoamalla jäljelle jäävä palvelu yhteisiin asiointipisteisiin.</p><p>Selvitys tilattiin, koska alue- ja kuntaministeri <a href="http://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/selvitys-valtion-tyopaikkakehityksesta-alueilla-valmistunut">Vehviläisellä oli huoli siitä</a>, että yksittäiset toimipisteitä koskevat päätökset kasaantuvat samoille alueille ja kunnille eikä kokonaisvaikutuksista ole ollut selvää kuvaa.</p><p>Näin on nyt kuitenkin käynyt ja kasaantumista tapahtunut. <strong>Olen sitä mieltä, että jos alueellistamisen halutaan olevan johdonmukaista ja pitkäjänteistä, tulee seuraavista asioista sopia osana alueellistamispolitiikkaa:</strong></p><ol><li><p>Harvaan asutulla maaseudulla tulee säilyttää sellaiset valtion toimipaikat, joiden keskittämisellä ei käytännössä saavuteta kokonaisvaikutusten arvioinnin perusteella hyötyjä tai niiden sijoittautumisesta maaseudulle on selkeitä etuja. Tällaista toimintaa on mm. vankienhoito.</p></li><li><p>Yhtenäinen etätyöohje valtionhallintoon. Digitalisaatio, toimiva laajakaista ja fyysisen asiakaspalvelun vähentyminen antavat mahdollisuuksia säilyttää nykyisiä työpaikkoja maaseudulla, kun asiakaspalvelua, viranomaispäätöksiä tms. voidaan tehdä paikkariippumattomasti. Tästä toimintatavasta KELA on hyvä esimerkki. Kehitys antaisi mahdollisuuden myös keskittää näitä töitä esim. talous- ja palkkahallinnon osalta maakuntakeskuksien ulkopuolelle, jossa vuokrat ovat selkeästi kaupunkeja alhaisemmat.</p></li><li><p>Työpaikkarakenteeseen kohdistuvia paineta tulee tarkastella käyttämällä <a href="http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235862-maaseutuvaikutusten-arviointi-liitettava-osaksi-maakuntien-valmistelua">maaseutuvaikutustenarviointia </a>osana päätöksien valmistelua. Alueellistamisen koordinaatioryhmä toteaa, että sote- ja maakuntauudistus ei tuo muutoksia kuin työnantajaan ja työ muutoksen seurauksena ei katoa mihinkään kyseisiltä alueilta. Tässä yhteydessä on kuitenkin huomioitava uudistuksen vaikutukset erityisesti kunnilta maakunnalle siirtyvien työntekijöiden sijoituspaikkaan. Keskittäminen on todellinen uhka talous- ja palkkahallinnon, sairaanhoitajien ja johtotason tehtäville ja työlle.</p></li><li><p>Virastoja perustettaessa tai yhdistettäessä tulee ensisijaisen sijoituspaikan aina olla suurten kaupunkien ulkopuolella vrt. <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9388974">Ruotsin ehdotettu malli.</a></p></li></ol><p>Toivon, että näitä malleja tarkastellaan osana tulevan <a href="http://mmm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/ministeri-leppa-suomella-ei-ole-varaa-jattaa-maaseudun-mahdollisuuksia-kayttamatta">harvaan asutun maaseudun asioita pohtivan parlamentaarisen työryhmän työtä.</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoitin viime viikolla siitä, miten etätyön avulla voidaan tehdä inhimillistä alueellistamispolitiikkaa. Vähintään yhtä tärkeää on pitää maaseudulla sellaisia valtion toimipaikkoja, joiden keskittämisellä ei käytännössä saavuteta kokonaisvaikutusten arvioinnin perusteella hyötyjä tai niiden sijoittautumisesta maaseudulle on selkeitä etuja.

Valtioneuvoston asetuksessa säädetään valtion yksikköjen ja toimintojen sijoittamista koskevasta toimivallasta.  Ministeriön on aina selvitettävä valtion toimintojen sijoittamismahdollisuudet pääkaupunkiseudun sijasta maan muihin osiin, kun perustetaan uusi yksikkö, laajennetaan olemassa olevaa toimintaa olennaisesti tai kun organisoidaan olemassa olevaa toimintaa merkittävästi uudelleen. Tässä asetuksessa säädettyä menettelyä sovelletaan myös silloin, kun pääkaupunkiseudun ulkopuolella sijaitsevia alueellisia ja paikallisia valtion yksikköjä ja toimintoja lakkautetaan tai supistetaan.

Alueellistamisen koordinaatioryhmän valtion työpaikkojen sijoittumista alueille koskeva selvitys valmistui 24.2.2017. Siinä tarkasteltiin valtion budjettitalouden henkilötyövuosien kehitystä vuosina 2010 – 2015. Selvitys osoitti, että erityisen suurta väheneminen on ollut puolustusministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja sisäministeriön hallinnonaloilla. Myös toimipaikkaverkostot ovat tiivistyneet. Kuntien näkökulmasta erityisesti maakuntien toiseksi ja neljänneksi suurimpiin sekä tätä pienempiin kuntiin on kohdistunut merkittävä osuus vuosina 2010 - 2015 tapahtuneista henkilötyövuosivähennyksistä.

Alueellistamisen koordinaatioryhmä teki selvityksen perusteella neljä suositusta, joista ensimmäinen koski erityisesti maakuntien toiseksi ja kolmanneksi suurimpien kaupunkeja koskevan aluekeskuspolitiikan tehostamisen tarpeita ja mahdollisuuksia.

Toisen suosituksen mukaan ministeriöiden tulee omassa valmistelutyössään huolehtia, että alueellistamiseen liittyvät näkökohdat otetaan vastuuministeriöissä lain mukaisesti täysimääräisesti huomioon. Kolmas suositus koski maakunta- ja sote-uudistuksen vaikutusten huomioimista alueellistamisen koordinaatioryhmän työhön.

Neljäs suositus koski yhteispalvelupisteitä. Merkittävä osa siitä palvelutarpeesta, johon vastaamiseksi valtion virastojen palveluverkot on rakennettu, on jo kadonnut tai katoaa. Suosituksen mukaan jäljelle jäävään palvelutarpeeseen tulee pyrkiä valtiolla vastaamaan ensisijaisesti yhteisin sähköisin ratkaisuin ja kokoamalla jäljelle jäävä palvelu yhteisiin asiointipisteisiin.

Selvitys tilattiin, koska alue- ja kuntaministeri Vehviläisellä oli huoli siitä, että yksittäiset toimipisteitä koskevat päätökset kasaantuvat samoille alueille ja kunnille eikä kokonaisvaikutuksista ole ollut selvää kuvaa.

Näin on nyt kuitenkin käynyt ja kasaantumista tapahtunut. Olen sitä mieltä, että jos alueellistamisen halutaan olevan johdonmukaista ja pitkäjänteistä, tulee seuraavista asioista sopia osana alueellistamispolitiikkaa:

  1. Harvaan asutulla maaseudulla tulee säilyttää sellaiset valtion toimipaikat, joiden keskittämisellä ei käytännössä saavuteta kokonaisvaikutusten arvioinnin perusteella hyötyjä tai niiden sijoittautumisesta maaseudulle on selkeitä etuja. Tällaista toimintaa on mm. vankienhoito.

  2. Yhtenäinen etätyöohje valtionhallintoon. Digitalisaatio, toimiva laajakaista ja fyysisen asiakaspalvelun vähentyminen antavat mahdollisuuksia säilyttää nykyisiä työpaikkoja maaseudulla, kun asiakaspalvelua, viranomaispäätöksiä tms. voidaan tehdä paikkariippumattomasti. Tästä toimintatavasta KELA on hyvä esimerkki. Kehitys antaisi mahdollisuuden myös keskittää näitä töitä esim. talous- ja palkkahallinnon osalta maakuntakeskuksien ulkopuolelle, jossa vuokrat ovat selkeästi kaupunkeja alhaisemmat.

  3. Työpaikkarakenteeseen kohdistuvia paineta tulee tarkastella käyttämällä maaseutuvaikutustenarviointia osana päätöksien valmistelua. Alueellistamisen koordinaatioryhmä toteaa, että sote- ja maakuntauudistus ei tuo muutoksia kuin työnantajaan ja työ muutoksen seurauksena ei katoa mihinkään kyseisiltä alueilta. Tässä yhteydessä on kuitenkin huomioitava uudistuksen vaikutukset erityisesti kunnilta maakunnalle siirtyvien työntekijöiden sijoituspaikkaan. Keskittäminen on todellinen uhka talous- ja palkkahallinnon, sairaanhoitajien ja johtotason tehtäville ja työlle.

  4. Virastoja perustettaessa tai yhdistettäessä tulee ensisijaisen sijoituspaikan aina olla suurten kaupunkien ulkopuolella vrt. Ruotsin ehdotettu malli.

Toivon, että näitä malleja tarkastellaan osana tulevan harvaan asutun maaseudun asioita pohtivan parlamentaarisen työryhmän työtä.

]]>
3 http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237919-pitkajanteinen-ja-johdonmukainen-alueellistaminen-vaatii-paatoksia-hallitukselta#comments Alueellistaminen Maaseutu Politiikka Vankila Sun, 04 Jun 2017 05:53:25 +0000 Tytti Määttä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237919-pitkajanteinen-ja-johdonmukainen-alueellistaminen-vaatii-paatoksia-hallitukselta