*

Politiikan viidakkokirja Pohdintaa yhteiskunnasta ja asiaa tavan ihmisen elämästä

Kaikki blogit puheenaiheesta Aluepolitiikka

Kuka rahoittaa tulevaisuuden sairaalat

Valtiovarainministeri Petteri Orpo esitteli 9.8.2017 valtiovarainministeriön ehdotusta vuoden 2018 talousarvioksi. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan määrärahoja esitetään korotettavaksi 353 miljoonalla eurolla yhteensä n. 14 950 000 000 euroon. Hallinnonalan määrärahojen korotus on samaa tasoa, kuin on HUS:n uuden trauma- ja syöpäsairaalan arvioitu investointikustannus.

EU:n budjettikriisi voi johtaa maatalous- ja aluepolitiikan kansallistamiseen

Euroopan unionin Günther Oettinger myönsi kesäkuun lopussa, että Iso-Britannian ero EUsta (Brexit) johtanee noin 10 miljardin euron leikkaukseen EU:n 150 miljardin euron vuosibudjetissa. 

Iso-Britannia maksaa EUn budjettiin nyt 11 miljardia euroa vuosittain ja saa pääosin erilaisina tukina 7 miljardia takaisin EU:lta. Maatalouden osuus brittien EU-tuloista on peräti 4 miljardia euroa.

Alueiden ja ihmisten välinen epätasa-arvo on korjattava

Suomalaisten arkielämään kohdistuu hurjia muutoksia ja kaivattua vakautta on valitettavan vähän.  Kolme isoa asiaa mullistaa maailmaa: globalisaatio, urbanisaatio ja digitalisaatio. Politiikassa kansainvälistymisen tuomia työpaikkojen katoamisia tai kaupunkiin valtion toimin kiihdytettävän muuttoliikkeen haittoja maaseutualueille saati digitalisaatiosta johtuvan teknologian hävittämiä useita työtehtäviä tai ainakin monien perinteisten palvelualojen työtarpeiden vähenemisiä, ei juuri Suomen yhteiskunnallisessa keskustelussa ole toimenpitein huomioitu.

Helsinki maksaa entistä suurempaa hintaa Keskustan aluepolitiikasta

Kuntaliitto on julkaissut alustavat laskelmat ensi vuoden kuntien valtionosuuksien tasausmaksuista. Erityisesti Helsingin maksamat tasausmaksut jatkavat kasvuaan. Helsingin maksama valtionosuuksien tasausmaksu nousee ensi vuonna 299 miljoonaan tämän vuoden 289 miljoonasta. Vielä 2015 Helsingin osuus oli 249 miljoonaa, joten viime vuosien kasvuvauhti on ollut hurja.

Aristoteles ja Soininvaara ovat väärässä

Valtiosihteeri Martti Hetemäki huomautti viime viikolla valtiovarainministeriön verkkokolumnissaan, että Suomen neljän suurimman kaupunkiseudun ongelmat ovat hidastaneet koko maan talouskasvua. Nämä kaupunkiseudut eivät ole tällä hetkellä talouskasvun vetureita, vaan sen jarruja, joissa talous kasvaa muita alueita hitaammin.

Syntyvyydestä, työpaikoista ja leipäjonoista

Valtiotieteen tohtori Timo Aro julkaisi toissapäivänä kuvaajan, jossa esitetään luonnollinen väestönlisäys kunnittain. Tilanne näyttää syntyvyyden kannalta karulta. Syrjäseutujen Suomi on lähtökohtaisesti punaisella, kaupunkimaisilla seuduilla syntyvyys taas ylittää kuolleisuuden. Kertooko kuvaaja sitten jotain laajempaa kaupungistumisen vauhdittamisen tarpeellisuudesta tai maaseutukuntien kuolonkorinasta? Ei kerro.

Annetaanko pala Suomea pois?

Elämme muutoksen aikaa. Puhumme kehittymisestä, kasvusta ja elinvoimaisuudesta. Näillä sanoilla kuvataan unelmia metropolista ja maakuntakeskuksista. Valmisteilla olevilla maakuntakaavoilla pyritään varautumaan tulevaisuuteen ja käynnissä olevan väestönmuuton seurauksiin kasvukeskuksissa. Siinä ei sinällään ole mitään pahaa. Jostakin täytyy lähteä liikkeelle, tosiasiat tiedostaa ja olemassa olevien tietojen perusteella tehdä mahdollisimman hyviä valintoja.

Uudet työpaikat keskittyvät yhä harvemmille alueille

Avoimeksi ilmoitetuista työpaikoista 80%:a on alle 40:ssä kunnassa. Jäljelle jäävässä vajaassa 280:ssä kunnassa –  eli noin 90%:ssa Suomen kunnista – on  siis ainoastaan 20%:a avoimeksi ilmoitetuista työpaikoista. Yli puolet uusista työpaikoista on seitsemässä kaupungissa ja yksinään pääkaupunkiseudulla näistä on kolmannes.

Tiedot selviävät Owal Group Oy:n kokoamasta työpaikkailmoitusten tietokannasta, johon on koottu vuodesta 2014 lähtien tärkeimmissä rekrytointimedioissa julkaistuja työpaikkailmoituksia.

Keskittäminen ja Neuvostoliitto - jotakin yhteistä?

Tapahtuipa kerran 1970-luvulla, että eräs nuorimies lähti opiskelemaan valtio-oppia Tampereelle. Neuvostoliitosta – joka siihen aikaan eli omaa elämäänsä rautaesiripun takana – opetettiin, miten valtiollinen aate oli rakennettu tähtitieteen mukaan. Oli Moskova: suuri ja mahtava aurinko. Sen lisäksi löytyi muutamia tähtiä eli kaupunkeja ja loput olivat planeettoja, pieniä paikkakuntia. Sanomattakin oli selvää, että aurinko oli se, jonka katsottiin tuovan elämän Neuvostoliittoon lämmöllään eli vauraudellaan.

Miksi Suomessa ei ole luotijunia?

Kun miettii tuota pääkaupunkiseudun ahdasta asumista ja lisääntyviä pilvenpiirtäjiä, sitä on alkanut pohtimaan, miksei Suomessa ole luotijunia? Entäpä, jos jostain Heinolan korkeudelta pääsisi noin puolessa tunnissa rautateitse pääkaupunkiseudulle?

Onhan Suomi toki harvaanasuttu maa, mutta onko tarkoituksenmukaista pakata suuri osa väestöstä Uudellemaalle, joka rakennetaan täyteen, kun vaihtoehtoisesti voisi kehittää nopeita yhteyksiä lähiympäristöön ja miksei vähän kauemmaksikin?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset

Julkaise syötteitä